Tätä työtä tarvitaan, sillä vapauden menettäminen ja vankilaan joutuminen on useimmille psyykkisesti erittäin kuormittavaa. Pahimmillaan vankilaan joutumisesta aiheutuva kuormitus voi johtaa itsemurhaan.

Tutkintavankeuden aikainen psyykkinen kuormitus lisää mielenterveysoireita

Tutkintavankilaan tuleva henkilö on yleensä pidätetty yllättäen ja varoittamatta, minkä vuoksi useimmilla jää siviiliin paljon keskeneräisiä asioita. Moni on lisäksi pidätysvaiheessa alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alainen ja päihteiden käytön äkillisestä loppumisesta aiheutuvat vieroitusoireet ovat usein fyysisesti erittäin rankkoja, vaikka lääkitystä niihin onkin saatavissa vankilassa.

Useimmat tutkintavankilaan tulevat henkilöt pidetään aluksi pakkokeinolain nojalla eristettynä muista vangeista rikostutkinnan turvaamiseksi. Tällöin henkilö majoitetaan asumaan yksin selliin, jossa hän saattaa viettää koko vuorokauden lakisääteistä tunnin ulkoilua lukuun ottamatta.

Myös yhteydenpitoa vankilan ulkopuolelle on yleensä rajoitettu merkittävästi. Tällöin tutkintavangin ainoa kontakti vankilan ulkopuolelle saattaa olla hänen asianajajansa. Tämä voi luonnollisesti aiheuttaa vangille suurta huolta esimerkiksi läheisten jaksamisesta.

Yhteydenpitorajoitukset voivat kestää päivistä ja viikoista kuukausiin eikä niiden kesto ole etukäteen tiedossa. Tästä aiheutuva epätietoisuus ja avuttomuuden tunne lisäävät entisestään vankeuden psyykkistä kuormittavuutta. Olosuhteet huomioiden ei olekaan yllättävää, että suurin osa tutkintavangeista kärsii jonkinlaisista ahdistus- ja masennusoireista.

Moni vanki kokee myös voimakasta syyllisyyttä ja häpeää tekemästään rikoksesta. Lisäksi pelkoa ja huolta herättää vankilassa pärjääminen sekä se, kuinka tuleva tuomio mahdollisesta vaikuttaa työllistymiseen tai ihmissuhteisiin.

Itsemurhariski korkeimmillaan vankeusajan alussa

Ihmismielelle on tyypillistä, että tarpeeksi raskaassa tilanteessa kuolema alkaa tuntua ainoalta ulospääsyltä. Monelle vangille ajatus itsemurhasta voikin tuntua helpottavalta ja tuoda kaivattua kontrollin tunnetta epätoivoiselta vaikuttavaan tilanteeseen.

Itsetuhoiset ajatukset eivät onneksi suoraan tarkoita, että henkilö satuttaisi itseään. Psyykkisen kuormituksen jatkuessa itsetuhoiset ajatukset kuitenkin yleensä voimistuvat ja voivat muuttua myös teoiksi. Toisaalta päätös itsemurhasta voi syntyä myös hyvin spontaanisti.

Yleisesti ottaen vankien itsemurhariski on korkeimmillaan vapautensa menettämisen jälkeisinä ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Usein vankien vointi tasoittuu ajan kanssa, kun vankilan rutiinit sekä rikosprosessin kulku tulevat tutuiksi. Uudet kuormitustekijät kuten lähestyvä oikeuskäsittely, tuomio tai parisuhteen päättymisen kaltaiset kriisit voivat kuitenkin laukaista itsetuhoisia ajatuksia myös pidemmän vankeusajan jälkeen. Tämä korostaa pitkäaikaisen tuen sekä aktiivisen lähityön merkitystä koko vankeusaikana.

Vankilapsykologit mielenterveyden ja kuntoutumisen tukena

Vankiterveydenhuollon poliklinikoiden kautta vankien on mahdollista saada lääkitystä mieliala- ja ahdistusoireisiinsa. Vankiterveyhdenhuolto vastaa myös vankien osastohoidosta silloin kun vankilassa majoittuminen ei ole mahdollista esimerkiksi akuutin itsetuhoisuuden tai psykoottisuuden vuoksi.

Tätä lievemmissä tapauksissa keskusteluapua mielenterveysongelmiin on puolestaan saatavilla vankiloissa työskenteleviltä psykologeilta. Asiakkaat saavat vankilapsykologin vastaanotolta apua muun muassa akuutteihin kriiseihin – vangitseminen mukaan lukien – sekä ahdistus- ja masennusoireiden hoitoon. Hoitojaksojen pituus voi vaihdella tapauskohtaisesti yksittäisestä tapaamisesta useamman vuoden mittaiseen työskentelyyn. Useimmat asiakkaani kokevat erittäin tärkeäksi sen, että he pääsevät keskustelemaan näistä asioista luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

Vankilapsykologit käsittelevät asiakkaiden kanssa myös heidän tekemiään rikoksia, tavoitteena vähentää uusintarikollisuutta. Vankien elämässä rikokset, päihteet ja mielenterveysongelmat muodostavat yleensä monimutkaisen vyyhdin, jonka purkaminen vaatii pitkäjänteistä ja monialaista työskentelyä kaikilla kolmella osa-alueella.

Vankiloissa uusintarikollisuuteen pyritään vaikuttamaan tarjoamalla asiakkaille erilaisia kuntouttavia ohjelmia muun muassa väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai päihteiden käyttöön. Valitettavasti tällä hetkellä psykologipalveluita ei kuitenkaan ole tarjolla läheskään kaikissa vankiloissa, minkä vuoksi vankien mahdollisuus saada apua mielenterveysongelmiinsa vaihtelee huomattavasti.

Mielenterveyden riskien tunnistaminen olennainen osa vankiloiden turvallisuutta

Vaikka itsetuhoisiin ajatuksiin onkin mahdollista saada apua, on itsemurhariskissä olevien vankien tunnistaminen kuitenkin usein haastavaa. Monet vangit eivät joko osaa tai halua puhua oma-aloitteisesti pahasta olostaan. Päihde- ja rikosporukoissa omista tunteista tai haavoittuvaisuuksista ei pahemmin puhuta ja moni vanki on oppinut sulkemaan ikävät ajatukset ja tunteet sisäänsä selviytymiskeinona.

Monella vangilla on lisäksi taustalla huonoja kokemuksia viranomaisista ja terveydenhuollosta. Tämä korostaa vankilan työntekijöiden ammattitaitoa tiedostaa ja tunnistaa itsemurhan riskitekijöitä sekä kykyä kohdata erilaisista mielenterveysongelmista kärsiviä vankeja.

Vuosikymmenten kuluessa itsemurhat ovat onneksi vähentyneet huomattavasti sekä vankiloissa että niiden ulkopuolella. Kuitenkin Suomen vankiloissa tapahtuu edelleen itsemurhatapauksia vuosittain. Viime vuosina (2020–2022) tapausten määrä on lisäksi tuplaantunut edeltävien vuosien 1–2 itsemurhatapauksesta. Vaikka itsemurhia tuskin koskaan saadaan yhteiskunnassa täysin ehkäistyä, on yksikin tapaus silti liikaa. Kuolleen henkilön lisäksi itsemurhasta kärsivät myös tämän läheiset sekä itsemurhan tehneen kanssa työskennelleet henkilöt.

Itsensä satuttamisen ohella vankeusajan psyykkisen kuormituksen riskeihin kuuluu myös väkivaltaisen käytöksen kohdistaminen muihin vankeihin tai vankilan työntekijöihin. Vankien psyykkisen kuormituksen tunnistaminen ja lievittäminen ovatkin olennaisia keinoja lisätä vankiloiden turvallisuutta.

Tämän vuoksi on tärkeää, että vankiloissa on saatavilla riittävästi mielenterveyspalveluita ja että koko Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön osaamista mielenterveysasioista sekä etenkin itsemurhien ehkäisystä lisätään edelleen.