‍Nuorisorangaistus on 15–17-vuotiaalle tuomittava seuraamus, joka sisältää valvontaa, nuorten sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä näiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Seuraamus voi sisältää myös valvonnan alla tapahtuvaa työelämään ja työn tekemiseen perehtymistä. Seuraamuksen täytäntöönpanon kuuluvia tilaisuuksia on enintään kahdeksan tuntia viikossa. Kyseessä on siis varsin intensiivinen seuraamus, kun sitä vertaa Ehdollisesti rangaistun nuoren valvonta -seuraamukseen, jossa tapaamisia on noin 1–2 kertaa kuukaudessa. Nuorisorangaistus poikkeaa ehdollisesti rangaistun nuoren valvonnasta myös siten, että tuomitun rikkoessa velvollisuuksiaan voidaan suorittamatta olevan rangaistuksen tilalle tuomita jopa ehdotonta vankeutta.

Nuorisonrangaistuksen käytön kehitys

Nuorisorangaistus on ollut osa pysyvää lainsäädäntöä vuodesta 2004, mutta sen käyttö on ollut varsin vähäistä. Viimeisen kolmen vuoden aikana nuorisorangaistuksia on tuomittu enimmillään 13 kappaletta vuodessa. Nuorisorangaistusta koskevien lausuntopyyntöjen määrä on kuitenkin samalla aikavälillä kasvanut 42 pyynnöstä 99 pyyntöön vuodessa, mikä on ollut ilahduttavaa. Tarkasteluaika on toki varsin lyhyt, eikä sen perusteella voi siksi tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Se, vaikuttaako nuorisorangaistuksen lausuntopyyntöjen lisäys itse tuomioiden määriin, jää nähtäväksi. Ajan kuluessa nähdään myös, onko nuorisorangaistuksen määriä onnistuttu nostamaan, ja kehittyykö sääntely tarkoituksenmukaisesti. Oleellisinta kehityskulussa on kuitenkin se, millaisia vaikutuksia toimilla lopulta saavutetaan.

Nuorisorangaistuksen hyödyt ja haasteet käytännössä

Mitä hyötyjä nuorisorangaistuksen täytäntöönpanolla on käytännön työn näkökulmasta? Vaasan hovioikeuspiirissä nuorisorangaistuksia ei ole tuomittu vuoden 2009 jälkeen, joten en ole oman, lähes kaksikymmenvuotisen Rise-urani aikana päässyt kerryttämään käytännön kokemusta nuorisorangaistuksen täytäntöönpanosta. Kysyin asiasta eri yhdyskuntaseuraamustoimistoista, ja siellä nuorisorangaistuksen intensiteetti on koettu hyvänä asiana: Kiinnipitävä työote on mahdollistanut arvioivan ja tukea antavan työotteen sekä aktiivisen palveluohjauksen. Myönteistä on ollut myös mahdollisuus sisällyttää tarvittaessa työelämäsisältöjä tai muuta koulutukseen tai työhön tähtäävää sisältöä osaksi seuraamusta.

Nuorisorangaistuksen yhteydessä olen myös kuullut pohdittavan sitä, kykenevätkö nuoret todellisuudessa kiinnittymään seuraamuksen täytäntöönpanon reunaehtoihin, sillä seuraamuksen intensiivisyys lisää sen suorittamisen vaativuutta. On myös pohdittu, voitaisiinko ehdollisen vankeuden oheen tuomitun valvonnan sisältö räätälöidä yhtä intensiiviseksi, ja onko nuorisorangaistuksen tuomitseminen siten lähtökohtaisesti tarpeellista. Nuorisorangaistuksen käytön lisäämiseen liittyen tarvitaan keskustelua myös siitä, tulisiko kohteiksi valikoitua nykyistä enemmän ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa valvontaan tuomittuja vai heitä, jotka yhdyskuntaseuraamukseen tuomitsemisen sijaan päätyvät vankilaan. Lopputulos on luultavimmin sekä–että. Joka tapauksessa nuorisorangaistuksen käytön lisäämiseen liittyvistä toimista olisi hyvä keskustella aiempaa enemmän sekä Rikosseuraamuslaitoksen sisällä että sidosryhmien kanssa.

Yhdyskuntaseuraamustyö tarvitsee resursseja vaikuttavaan seuraamustyöhön

Vähemmän yllättäen keskusteluissa ovat nousseet esille myös yhdyskuntaseuraamustyön resursointiin liittyvät näkökulmat. Nuorisorangaistuksen käytön tehostamiseksi ei riitä se, että seuraamukseen liittyvien lausuntopyyntöjen tai tuomioiden määriä saadaan nostettua. Laadukas ja vaikuttava työ nuorten uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi vaatii resursseja, jotka mahdollistavat ensinnäkin lausuntovaiheen laadukkaan arviointityön ja toiseksi intensiivisen vaikuttavuustyöskentelyn rangaistuksen täytäntöönpanovaiheessa. Pelkkä nuorisorangaistusmäärien lisääminen ei johda tavoitteeseen, johon lopulta ollaan pyrkimässä. Nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen torjunta edellyttää täytäntöönpanotyön laadukasta toteuttamista, mikä ei puolestaan onnistu ilman riittävää resurssia.

Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti on julkaissut katsauksen Nuorisorangaistus ja valvonnalla tehostettu ehdollinen vankeusrangaistus alaikäisten ja nuorten seuraamuslajeinaAvautuu uuteen välilehteen (Katsauksia 56/2023). Katsauksessa selvitetään muun muassa nuorisorangaistuksen vähäisen käytön syitä sekä syyttäjien ja Rikosseuraamuslaitoksessa nuorten parissa työskentelevien henkilöiden kokemuksia eri seuraamuslajeista. Katsauksen mukaan työntekijöiden kokemukset nuorisorangaistuksesta ovat pääosin olleet positiivisia mutta esiin on nostettu myös resurssikysymyksiä. Suosittelen tutustumista mielenkiintoiseen katsaukseen!