Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sovittaessani virkapukua samaisessa laitoksessa, muistin nuo sanat ja tunsin itseni hieman kapinalliseksi. Kaksi viikkoa talossa ja päätös hakeutua koulutukseen oli sinetöity.

Tulevaisuuden ammatista haaveillessaan lapsi tai nuori ei todennäköisesti tiedä rikosseuraamusalasta tai vanginvartijan ammatista. Useimmat unelmoinevat lentäjän ammatista. En ole urani aikana kuullut kenenkään kollegan vielä kertoneen lapsuudessaan haaveilleensa työstä vankilassa. Muistan nuoruudestani televisiomainoksen, jossa pieni poika kertoo tomerasti toimittajan kysymykseen haaveammatista: ”Tietysti lakaisen lakaisukoneella.”

Usein olen tätä asiaa pohtinut mielessäni, mistä mättää. Miksi kukaan ei sano haaveilevansa työskentelystä rikosseuraamusalalla? Lakaisukoneen kuljettajan ammattikin on tuon mainoksen perusteella tunnetumpi kuin vanginvartijan. Alamme ei ole mediaseksikäs siinä mielessä, jotta mahdollisten tulevaisuuden työpaikkaa etsivien kiinnostus alaa kohtaan kasvaisi. Mediaa kiinnostavat enemmän skandaalit vankiloissa ja rikollisten touhuilut, kuin vankilassa tehtävä arvokas työ yhteiskunnan turvallisuuden eteen.

Työmarkkinoilla on kova kilpailu osaavista työntekijöistä. Alamme työnäkymät ovat työntekijöiden kannalta katsottuna erittäin hyvät. Alallamme on suoranaista pulaa osaavasta koulutetusta henkilöstöstä. Koulutusjärjestämä käy täysillä kierroksilla uuden henkilökunnan kouluttamisessa. Laitoksilla on kova kilpailu käynnissä hyvistä tekijöistä. Vuosittaiset hakijamäärät alan koulutukseen ovat vakiintuneet noin kolmeen sataan hakijaan jokaista alkavaa kurssia kohden. Mahdollisuus saada opiskelupaikka on hyvä.

Mitkä ovat meidän mahdollisuutemme uuden henkilökunnan rekrytoinnissa, kun vankilatyötä ei tunneta riittävästi ja mahdollisuuksia hyvään uraan rikosseuraamusalalla ei tiedosteta riittävästi?

Vankilassa ja koko rikosseuraamusalalla tehtävä työ ei näy keskivertokansalaisen elämässä. Alan arvostus ei nouse muutoin kuin tuomalla positiivisella tavalla alaamme esille. Me teemme vaikuttavaa ja hyvää työtä yhteiskunnan turvallisuuden eteen ja olemme siitä ylpeitä. Ollaan siis myös näkyviä yhteiskunnassa.

Monikaan ei tiedä alamme koulutuspoluista ja siitä, kuinka valtio työnantajana tukee kouluttautumista ja mahdollisuutta urakehitykseen. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus kouluttaa alan osaajia ja koulutuspolkua pitkin voi jatkaa perustutkinnon jälkeen Laurea ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan sosionomitutkintoon, hallintotieteiden maisteriohjelmaan ja mikäli intoa riittää, väitellä tohtoriksi.

Rikosseuraamusalan koulutus toteutetaan alan omassa koulutusohjelmassa erinomaisin opintososiaalisin eduin. Koulutusaikainen majoitus on kaukaa koulutuskeskukseen matkaaville maksuton ja koulu tarjoaa ilmaisen lounaan lähiopiskelujen aikana. Työharjoittelu on palkallista.

On totta, että etuisuuksia on karsittu siitä ajasta, kun itse kouluttauduin alalle liki kolme vuosikymmentä sitten. Kuitenkin ottaen huomioon koulutuksen pituuden ja vakituisen työn koulutuksen jälkeen, pidän tätä yhtenä erinomaisena vaihtoehtona astua valtion leipiin. Koulutus kestää kokonaisuudessaan 16 kuukautta ja tästä 10 kuukautta ollaan palkallisessa työharjoittelussa koulutusvankilassa. Opintoja voi suorittaa osittain myös verkossa.

Nuoria kiinnostaa tietysti alan palkkaus ja se, pystyykö rikosseuraamuslaitos vastaamaan kilpailuun tältä osin. Tähän voisi vastata, että palkka riittää hyvin laadukkaan elämän rakentamiseen. Koulutuksen kestoon nähden palkka on hyvä ja kestää vertailun mitattaessa tätä koulutusajan pituudella. Lähtöpalkkana voisi pitää rikosseuraamusalan koulutukseen osallistuvan vartijakokelaan kokonaispalkkaa, joka on 2250 euroa kuukaudessa. Palkan päälle maksetaan haittatöistä maksettavat vuorolisät. Palkka tietysti kasvaa kokemuksen mukanaan tuomien kokemuslisien ja henkilökohtaisen suoriutumisosan myötä. Valtakunnallisessa palkkavertailussa vanginvartijat sijoittuvat ansiotasoltaan keskiluokkaan.

Olitpa sitten nuori tai alanvaihtaja, rikosseuraamusala on jotain muuta kuin mistä lienet aiemmin haaveillut tai mitä tehnyt. Suosittelen harkitsemaan vaihtoehtona uravalintaa tehdessäsi.

Rehellisyyden nimissä, haaveilin itsekin nuorena lentäjän ammatista. Työ rikosseuraamusalalla tuli elämääni kuitenkin sattuman kautta ja toisaalta, ei minusta lentäjää olisi tullutkaan johtuen lievästä värisokeudesta. Kiitos pienen geenivirheen, sain valita toisin. Saamani laadukkaan koulutuksen kautta sain merkityksellisen työn, jossa voin vaikuttaa yhtenä turvallisuusviranomaisena rikollisuuden vähenemiseen yhteiskunnassamme.

Voisin hyvinkin olla se takavuosien mainoksen pikkupoika, joka iloisesti vastaisi toimittajan kysymykseen: ”Tietysti työskentelisin rikosseuraamusalalla!”