Kirjoittaja Susanna Schugk-Laulumaa

Julkaistu 10.11.2023

Mediassa ajoittain näkyvä huume- ja jengirikollisuuden glorifiointi on vankiloiden näkökulmasta haasteellista.

Mediaa ja sen kautta ihmisiä kiinnostaa valtavasti mitä tapahtuu vankilan muurien sisäpuolella. Tämä näyttäytyy toisinaan vankilaan myös niin, että asiantuntijoita riittää Rikosseuraamusalankin ulkopuolella, jotka tietävät mediassa vankilan toiminnoista ja tapahtumista itse laitoksen henkilökuntaa enemmän.

On hyvä, että media on kiinnostunut yhteiskunnan yhdestä turvallisuuden peruspilarista, eli vankiloista, sekä niiden arjesta ja toiminnasta. On tärkeää, että erityisesti yhteiskunnan siviilielämää elävät tietävät mitä vankeusaika on, sekä mitkä ovat vankiloiden haasteita ja tavoitteita. Myös epäkohdista puhuminen tulee olla avointa. Vankiloiden toimintaa valvotaan useasta eri näkökulmasta ja myös tätä kautta pystytään mahdollisia virheitä korjaamaan.

Vankiloiden, vankeustuomiota suorittavien ihmisten ja henkilökunnan näkökulmasta medialla on myös haittapuolia. Riskejä tulee arvioida vankilassa säännöllisesti ja erityisesti ulkoisissa riskeissä yksi riski on median tapa nostaa vankeja julkisuuteen, välittämättä mitä haittavaikutuksia tavasta voi koitua laitosturvallisuudelle.
Konkreettisena esimerkkinä ja mahdollisena riskinä laitoksen turvallisuudelle on Iltalehden kirjoitus 24.10.2023. Kirjoituksessa kuvattiin tarkasti vangeista, jotka jonkun tiedon mukaan asuvat samalla osastolla. Tämän kaltainen tieto muiden vankien keskuudessa voi aiheuttaa laitoksessa riskin, jota on vaikea pysäyttää ja vaatii toimenpiteitä henkilökunnalta. Kirjoituksessa todetaan vankeusajan ongelmia, mutta samaan aikaan ei nähdä mitä riskejä harkitsemattomat ja tarkistamattomat väitteet laitoksessa voivat aiheuttaa. Uhkaa voi kohdistua vankien väliseen väkivaltaan, mutta myös henkilökuntaan. Virkamiesvastaisuutta ei tulisi millään muotoa lisätä, vaan sen vähentämiseksi tulisi työskennellä huomattavasti leveämmillä hartioilla.

Lisäksi haluan nostaa avoimeen keskusteluun myös mahdolliset haittavaikutukset vankien näkökulmasta. Ei voida todeta, että julkisuudessa oleminen edesauttaa entisistä kuvioista irtautumista, vaan se voi pahimmillaan myös pakottaa pitämään tiettyä roolia osastoilla ja näin ollen henkilökunnankin työ vaikeutuu. Lisäksi haasteellista on, että mediassa ajoittain ihannoidaan ja glorifioidaan huumerikollisuutta.

Laitoksen johdon ja henkilökunnan vaativana tehtävänä on pitää turvalliset puitteet niin asukkaille, kuin henkilökunnalle. Riihimäen vankilan tehtävänä on kuntouttaa muiden laitosten tavoin asukkaita. Lisäksi Riihimäen vankilan haastavana tehtävänä on myös mahdollistaa muille yksiköille turvallisemmat puitteet ilman vaikuttajavankeja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että muista kevyemmän turvatason laitoksista siirretään muun muassa Riihimäen vankilaan vankeja, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia edellisessä yksikössä. Vanki voidaan myös sijoittaa suoraan Riihimäen vankilaan. Jokaisen yksikön tehtävänä on turvata vangeille turvalliset olosuhteet suorittaa omaa vankeusrangaistusta.

Riihimäen vankilan henkilökunta koostuu ammattitaitoisesta väestä. Valvonnan osuus on suurin, mutta laitoksessa on myös kattava määrä kuntoutuksen henkilökuntaa, sekä opetus-, ja työtoiminnan väkeä. Lisäksi laitoksessa toimii erinäinen määrä yhteistyökumppaneita vankiterveydenhuollosta lukion opettajiin. Parhaimmillaan vankila pystyy tarjoamaan vangille mahdollisuuden kuntoutukseen, koulutuksen hankintaan ja muuhun järkevään toimintaan, jolla saadaan paremmat mahdollisuudet siviilielämässä pärjäämisessä. Vastuu omasta elämästä on suuressa osin myös vangilla itsellään.

Toivoisin, että vankiloiden myönteisiä asioita tuotaisiin enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun.