Kirjoittaja San­na Koh­vak­ka

Julkaistu 27.11.2023

Uuden Vankien terveys ja hyvinvointi 2023 -tutkimuksen mukaan vankien osallisuuden kokemus oli selkeästi koko Suomen aikuisväestöä heikompi. Ei siis ole sattumaa, että osallisuutta edistävä sosiaalinen kuntoutus lienee ainoa yhteisesti tuotettavaksi ajateltu palvelu, joka löytyy hieman eri painotuksin sekä vankeuslaista että sosiaalihuoltolaista.

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiomuutoksen myötä astuin uuteen tehtävään kehitys ja laatu -yksikössä, jossa tehtäviini kuuluu sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen. Koska sosiaalista kuntoutusta on kehitetty paljon myös sosiaalihuollon puolella, tutustuin jo tehtyyn kehittämistyöhön, asiantuntijaverkostoihin, laatukriteereihin sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) laadittuun sosiaalisen kuntoutuksen toimintamalliin. Rikosseuraamuslaitoksessa lähdin liikkeelle keräämällä Helsingin vankilan lyhytaikaisvankiosaston vankien kokemuksia. Rikosseuraamuslaitoksessa sosiaalisen kuntoutuksen palvelupolku on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan rangaistusajan suunnitelman ohjaama polku palveluun, ja tässä tapauksessa osastolle, jossa toiminta vahvistaa arkitaitoja, sosiaalisia taitoja ja yhteisötaitoja.

Tämän jälkeen kokoonnuimme monialaisessa työryhmässä, jossa oli mukana ammattilaisia Rikosseuraamuslaitoksen lisäksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Työryhmässä kuvasimme palveluprosessin nykytilaa ja pohdimme parannusehdotuksia ja kriittisiä pisteitä kerätyn asiakaskokemuksen pohjalta. Työryhmään osallistui myös kokemusasiantuntija.

Sosiaalinen kuntoutus tarjoaa tukea tilanteissa, joissa arjen perusrakenteet ovat järkkyneet

Kehittämistyössä olen palannut uudestaan ja uudestaan kysymykseen siitä, kuka on sosiaalisen kuntoutuksen asiakas. Sosiaalihuollossa asiakkaaksi määritellään syrjäytymisvaarassa olevat tai jo syrjäytyneet henkilöt. Tuolla määritelmällä melkein kaikki Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaat voivat olla ainakin hetkellisesti potentiaalisia sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaita. Tällöin sosiaalinen kuntoutus voi toimia esimerkiksi vaiheena kohti ammatillista kuntoutusta tai päihdekuntoutusta, tai se voi toimia tukena niiden rinnalla. Sosiaalinen kuntoutus voi olla myös nykyisen tilanteen aktiivista ylläpitämistä ilman muutostavoitteita. Sosiaalinen kuntoutus tarjoaa siis tukea tilanteissa, joissa arjen perusrakenteet ovat järkkyneet esimerkiksi vankeuden myötä.

Sosiaalisen kuntoutuksen kokonaisuus rakentuu seuraavista osa-alueista:
  • Kuntoutuksellisten tarpeiden selvittäminen ja sosiaalisen toimintakyvyn arviointi. Tässä yhtenä työkaluna ovat erilaiset, asiakkaan itsearviointiin perustuvat hyvinvointimittarit.
  • Kuntoutuksen suunnitelmallisuus ja suunnitelmien yhteensovittaminen yhdessä hyvinvointialueen kanssa.
  • Tehostettu yksilötyö tarkoittaa sosiaalityötä tai sosiaaliohjausta, joka perustuu säännöllisiin tapaamisiin sosiaalialan ammattilaisen kanssa.
  • Ryhmätoiminta, joka voi olla arkitaitoja, sosiaalisia taitoja ja yhteisötaitoja vahvistavaa toimintaa. Ryhmätoiminnassa voi hyödyntää myös vertaistukea.
Sosiaalisessa kuntoutuksessa yksilöllinen tuki yhdistyy hyvin moninaiseen toiminnalliseen tukeen. Sosiaalinen kuntoutus vaatii aina myös arviointia ja suunnitelmallisuutta, sillä pitkittyneisiin ongelmiin tarvitaan kokonaisvaltaista ja tavoitteellista työotetta. Kuntoutuksen selkeä suunnittelu yhdessä asiakkaan kanssa vahvistaa myös asiakkaan omaa osallisuutta.

Sosiaalisen kuntoutuksen osa-alueita on tärkeää kehittää yhdessä

Tällä hetkellä työstämme palvelukuvausta Rikosseuraamuslaitoksen sosiaalisesta kuntoutuksesta. Rikosseuraamuslaitos on aiemmin tehnyt palvelukuvauksen vangin työ- ja toimintakyvyn arvioinnista yhteistyössä vankiterveydenhuollon kanssa. Tuon kuvauksen keskiössä on ohjautuminen Kelan kuntoutuksiin tai eläkemahdollisuuksien selvittelyyn. Sosiaalisen kuntoutuksen palvelukuvauksessa keskiössä on ohjautuminen erilaisiin hyvinvointialueilla järjestettäviin sosiaalisen kuntoutuksen palveluihin. Työ palvelukuvauksen kanssa on vielä kesken ja vaatii kiinteää yhteistyöstä sosiaalihuollon kanssa.

Kehittämistyö on ollut antoisaa ja se on antanut ajatuksia Rikosseuraamuslaitoksen työn kehittämiseen hyvin monipuolisesti. Sosiaalisen kuntoutuksen tarkempi tarkastelu on konkretisoinut Rikosseuraamuslaitoksen ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa. Yhtä helppoa sääntöä työnjaolle ei ole olemassa, sillä sosiaalinen kuntoutus vaatii aina yksilöllistä räätälöintiä. Joskus ryhmätoimintaa tai tehostettua yksilötyötä järjestää vankila, joskus asiakkaan taas on vaikuttavampaa osallistua hyvinvointialueen järjestämään toimintaan.

Kehittämistyö on myös haastanut pohtimaan sosiaalisen kuntoutuksen eri osa-alueiden keskinäistä yhteyttä. Miten saamme eri tahojen tuottamat palaset toimimaan jo vankeusaikana yhteen niin, että niistä syntyy asiakkaalle mielekäs kokonaisuus? Mielestäni näitä sosiaalisen kuntoutuksen osa-alueita on tärkeä kehittää yhdessä. Tämä tarkoittaisi yhteiskehittämistä moniammatillisesti Rikosseuraamuslaitoksen sisällä sekä yhdessä hyvinvointialueiden ja muiden vankilassa erilaista kuntouttavaa ryhmätoimintaa tarjoavien sidosryhmiemme kanssa. Ja tietysti – osallisuutta tukien – yhdessä rikoksista irtautuvien kanssa. Kuka lähtee mukaan?