Sosiaalityö ja sosiaalinen tuki rikosseuraamusalalla

Tarve rikosseuraamusalan sosiaalisen roolin ja sosiaalisten tehtävien selvittämiseen on kasvanut alaan kohdistuvien odotusten lisääntyessä. Rikosseuraamusalan sosiaalinen rooli ja tehtävät voidaan näkökulmasta riippuen ymmärtää monin eri tavoin. Tässä julkaisussa niitä lähestytään sosiaalisen tuen ja sosiaalityön näkökulmasta.

Julkaisussa on kartoitettu sosiaalisen kysymystä, sosiaalityön ja sosiaalisen tuen merkitystä, sisältöjä ja ilmenemistä rikosseuraamusalan kontekstissa. Julkaisussa on etsitty vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mikä on sosiaalityön ja sosiaalisen tuen rooli ja tehtävä uusintarikollisuuden vähentämisessä? Millaisia ovat sosiaalityön kohteet ja menetelmät rikosseuraamusalan työssä? Millaista on työn viitekehys ja toiminta? Miten sosiaalinen ja sosiaalinen tuki ovat muotoutuneet osaksi rikosseuraamusalan työtä?

Sosiaalinen tuki ymmärretään sellaisiksi auttamistyön muodoiksi, joilla pyritään edesauttamaan yksilön toimintakykyä, sosiaalista selviytymistä ja hyvinvointia rikosseuraamusalalla. Sosiaalityö on keskeinen sosiaalisen ilmentäjä. Sosiaalityön tavoitteena on edistää yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen hyvinvointia laajaalaista osaamista ja menetelmiä hyödyntäen. Sosiaalityö ja sosiaalinen tuki eivät näyttäydykään pelkästään konkreettisten toimenpiteiden, kuten vapauden valmistelun kautta, vaan kokonaisvaltaisen asiakkaan tukemisen areenana.

Rikosseuraamusala ymmärretään julkaisussa laajasti ja kokoelman artikkelit kiinnittyvät sekä alaan että rikosseuraamusjärjestelmään. Niin ikään sosiaalista ja sen ilmenemistä tarkastellaan monipuolisesti, myös muusta kuin ammattikäytäntöjen tai ammatissa käytettävän tiedon kautta. Kirja koostuu 13 artikkelista. Artikkelit ovat sekä ammatillisesti että teoreettisesti jäsentyviä. Osa artikkeleista on ammattikäytäntöihin liittyviä, kuvaavia artikkeleja. Osassa puolestaan tarkastellaan analyyttisemmin rikosseuraamusalalla vaikuttavia ideologioita. Kaikki julkaisun artikkelit on hyväksytty tieteellisessä vertaisarviointimenettelyssä.

Julkaisu on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan sosiaalisen olemusta teoreettisen jäsennysten kautta. Osiossa avataan sosiaalisen ja sosiaalityön kehitystä ja paikkaa rikosseuraamusjärjestelmässä. Toisessa osiossa on kuvattu sosiaalityön ja rikosseuraamusalan yhteyksiä käytännönläheisemmästä näkökulmasta. Kolmannessa osiossa on keskitytty tarkastelemaan sosiaalisen ja sosiaalityön ilmenemistä käytäntöinä asiakastyön kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Neljännessä osiossa on analysoitu sosiaalisen tuen kysymystä osana rikosseuraamusalaa, mutta myös osana laajempaa sosiaalityön ja sosiaalisen keskustelua.

Julkaistu 28.2.2014