Väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden ja attribuutioiden yhteydet rikosten uusimiseen

Tämä tutkimus on Rikosseuraamusviraston Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kriminaali- ja oikeuspsykologian tutkimusryhmältä tilaama tutkimus, jossa tutkitaan väkivaltarikollisten uusintarikollisuutta. Tutkimus on toteutettu kyselylomaketutkimuksena ja tutkimusaineisto koostuu vapaaehtoisesti tutkimukseen osallistuneista, väkivaltarikoksesta ehdottomaan vankeuteen tuomituista henkilöistä (n = 195). Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä 12 % oli naisia. Tutkimuksen aikana vankilasta vapautuneiden (n = 90) uusintarikollisuutta koskevat tiedot haettiin poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä syksyllä 2007. Tutkimuksessa henkilöiden uusintarikollisuuteen liittyvä seuranta-ajan pituus oli keskimäärin 356 päivää.

Vankilasta vapautuneista henkilöistä 61 % syyllistyi seuranta-aikana johonkin rikoslain määrittämään rikokseen. Henkirikostuomiolta vankilasta vapautuneista 39 % ja pahoinpitelyrikostuomiolta vapautuneista 69 % syyllistyi uuteen rikokseen. Niistä henkilöistä, jotka olivat vapautuneet vankilasta ensikertalaisina rikoksentekijöinä, uuteen rikokseen syyllistyi 44 %. Henkilöistä joilla oli edeltävää vankeustuomiota ennen ollut ehdollisia vankeustuomiota rikoksen uusi 55 %. Henkilöistä, joilla oli jo ennen tutkimukseen sisällytettyä vankeustuomiota ollut vankeustuomiota, uuteen rikokseen syyllistyi 71 %. Rikoksen uusineet henkilöt syyllistyivät seuranta-ajan kuluessa keskimäärin 11:sta eri rikokseen. Rikoksen uusijoista 38 % oli tehnyt uuden rikoksen tämän tutkimuksen indeksirikosta seuraavan kuukauden aikana ja 86 % puolen vuoden kuluessa vankilasta vapautumisesta.

Tutkimuksen aikana vankilasta vapautuneista henkilöistä 43 % syyllistyi uuteen väkivaltarikokseen, joista valtaosa oli muita kuin kuolemaan johtaneita väkivaltarikoksia. Vankilasta henkirikostuomiolta vapautuneista henkilöistä ei yksikään ollut seuranta-aikana tehnyt uutta henkirikosta. Pahoinpitelijöistä puolestaan 38 % syyllistyi uuteen pahoinpitelyrikokseen. Omaisuusrikokseen syyllistyi 36 % ja seksuaalirikokseen 1 % vankilasta vapautuneista henkilöistä.

Yleisten uusintarikollisuuden piirteiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden yhteyksiä uusintarikollisuuteen. Tutkimuksessa käytettyjen persoonallisuutta arvioivien kyselylomakkeiden avulla oli mahdollista löytää eroja rikoksen uusijoiden ja ei-uusijoiden välillä. Rikoksen uusijat erosivat ei-uusijoista siten, että he olivat persoonallisuuspiirteiltään vähemmän avoimia uusille kokemuksia ja omille tunteilleen, omasivat heikompia vuorovaikutuksellisia keinoja ja olivat piittaamattomampia suhteessa muihin ihmisiin. Rikoksen uusijoilla myös ilmeni enemmän suuttumuksen kokemuksia ja heillä oli ei-uusijoita enemmän vaikeuksia hallita suuttumustaan ja impulsiivisuuttaan. Lisäksi rikoksen uusijoilla ilmeni ei-uusijoita enemmän psykopaattisia persoonallisuuspiirteitä. Näiden persoonallisuuspiirteiden yhdistelmällä pystyttiin luomaan tilastomatemaattinen monimuuttujamalli, joka ennusti uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevällä tasolla.

Väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden ja attribuutioiden yhteydet rikosten uusimiseen (pdf, 0.37 Mt)