Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita?

Väitöskirjahankkeen ensimmäisenä tavoitteena oli kuvata empiirisesti vankien
uusintarikollisuutta, vankien uusimisriskien ennustamista sekä toimintaohjelman
vaikutuksia pragmaattisen What Works -suuntauksen sekä riskeihin, tarpeisiin ja
vastaavuuteen perustuvan RNR-mallin näkökulmasta. Hankkeen toisena tavoitteena
oli lisätä toistaiseksi melko vähäistä perustutkimustietoa vankien uusintarikollisuuteen
liittyvistä tekijöistä. Väitöskirjan kolmas tavoite oli selvittää Rikosseuraamuslaitoksen
toiminnan vaikuttavuutta ja toimenpiteiden kuten vangeille suunnattujen
ohjelmien vaikutuksia. Neljäntenä tavoitteena oli kuvata uusintarikollisuuden,
uusimisriskin ennustamiseen ja vaikutustutkimuksiin liittyviä mahdollisuuksia,
haasteita ja ongelmia. Toisin sanoen väitöskirjan keskiössä olivat vankeusvankien
uusintarikollisuus ja uusimisriskit sekä vankeinhoidon vaikuttavuus.

Väitöskirjassa vankien uusintarikollisuudella tarkoitettiin pääsääntöisesti sitä, että
vanki syyllistyi vapautumisen jälkeen vähintään yhteen rikokseen, josta seurasi myöhemmin
uusi ehdoton vankeus tai yhdyskuntapalvelu. Väitöskirjan primääriaineisto
muodostui vankitietojärjestelmän tiedoista. Väitöstutkimuksessa oli mahdollista
käyttää yli 5 000:ta muuttujaa ja tutkia yli 56 000 vangin uusintarikollisuutta ja
siihen liittyviä tekijöitä.


Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? (pdf, 3.53 Mt)