Tutkimus lyhytaikaisvangeista: Huono-osaisuus kasaantuu – nuoret vangit ongelmallisimpia

Vankien elämää leimaa kasaantuva huono-osaisuus. Vapaudessa eläviin miehiin verrattuina vankien huono-osaisuus on alkanut jo varhain elämänkulussa. He tulevat keskimääräistä useammin hajonneista perheistä ja kokevat saaneensa vanhemmiltaan vähemmän tukea ja rohkaisua kuin vertailuryhmän miehet. Vankien keskinäisessä vertailussa huono-osaisimman ryhmän muodostavat lapsuudessa ja nuoruudessa rikosuransa aloittaneet nuoret vangit.

Tänään julkistettavassa Rikosseuraamusviraston ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa kuvataan lyhytaikaisvankeja: heidän taustojaan, elinolojaan, elämänkulkuaan, rikollisuuttaan, vankeuskokemuksiaan sekä sitä, millaisiksi he arvioivat mahdollisuutensa irtautua rikosuralta. Tutkimus perustuu korkeintaan kahdeksan kuukauden vankeustuomiota suorittaville vangeille vuonna 2008 tehtyyn kyselyyn ja laadullisiin haastatteluihin. Vankien elinoloja verrattiin satunnaisotannalla valittuun vapaudessa elävien miesten ryhmään.

Vankien elämää leimannut kasaantuva huono-osaisuus

Koulussa vangit olivat viihtyneet keskimäärin huonommin kuin vertailuryhmän miehet. Koulumenestys oli heikompaa ja luokalle joskus jääneitä selvästi enemmän samoin kuin erityisopetusta saaneita. Peruskoulun jälkeen he siirtyivät vertailuryhmän miehiä selvästi useammin suoraan työelämään. Tämä heijastui koulutustason alhaisuutena: 63 prosentilla vangeista ylin koulutus oli peruskoulu tai sitä vastaava taso, kun vastaava osuus oli vertailuryhmässä 11 prosenttia. Vangit olivat aloittaneet seurustelun keskimääräistä aiemmin ja tulivat isäksi aikaisemmin kuin vertailuryhmän miehet.

Vangeilla oli enemmän vaikeuksia aikuisuuteen siirtymisessä – kuten työpaikan tai asunnon saamisessa – kuin vertailuryhmällä, ja vaikeudet jatkuivat myös aikuisuuden aikana. Neljä viidestä vangista oli joutunut useasti hakemaan rahaa sosiaalitoimistosta, kun vertailuryhmässä samaan oli joutunut harvempi kuin joka kymmenes.

Varhain rikosuran aloittaneet nuoret vangit ongelmallisin ryhmä

Vankien keskinäisessä vertailussa huono-osaisimman ryhmän muodostivat lapsuudessa ja nuoruudessa rikosuransa aloittaneet nuoret vangit. Heidän rikoskäyttäytymisensä oli laaja-alaisinta myös aikuisuudessa. He käyttivät muita aikaisemmin ja muita enemmän alkoholia ja huumeita. He arvioivat vankeuden vaikutukset kielteisimmiksi kuin muut vangit. Vähiten vapaudessa elävistä miehistä poikkesivat aikuisena rikollisen toiminnan aloittaneet varttuneet vangit.

Irtaantuminen rikosuralta

Suurehko osa vangeista koki, että nykyisellä vankeudella oli myönteisiä vaikutuksia vapautumisen jälkeiseen elämään, mutta myös kielteisistä kokemuksista kerrottiin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, mitkä tekijät ovat yhteydessä vankien arvioihin omasta vapautumisen jälkeisestä rikollisuudestaan. Mitä kauemmin vanki oli lapsuuden aikana elänyt ydinperheessä, sitä optimistisemmin hän arvioi rikoksista luopumisen mahdollisuutta nykyisen vankeuden jälkeen. Sisarusten olemassaolo ja lapsuuden kodissa koettu vanhempien valvonta olivat niin ikään yhteydessä irtaantumisoptimismiin.

Myös aikuisuuden elämäntapahtumilla oli vaikutusta. Mitä enemmän vangilla oli kielteisiä käännekohtia elämässään (irtisanomiset, avioerot ja talousvaikeudet), sitä todennäköisemmin hän arveli jatkavansa rikoksia nykyisen vankeuden päätyttyä. Myös eräät vankeuden aikaiset tekijät olivat yhteydessä rikollisuudesta irtaantumisen näköaloihin. Mitä enemmän vanki katui rikoksiaan ja mitä aktiivisemmin hän oli osallistunut vankilassa päihdehoitoihin, sitä vähemmän hän arvioi tekevänsä uusia rikoksia vapautumisen jälkeen. Vankila-aikaisella työnteolla näyttäisi olevan myönteinen merkitys.

Kaiken kaikkiaan tutkimus viittaa varhaisen puuttumisen tärkeyteen rikosurien ehkäisyssä, koska vankien kielteiset elämänurat ovat tyypillisesti käynnistyneet jo lapsuuden ja nuoruuden aikana. Vankeinhoidon kuntouttavilla toimenpiteillä voidaan kuitenkin tukea vankien valmiutta irtautua rikosuralta. Lyhytaikaisvankien arviot nykyisen vankeutensa vaikutuksista vapautumisen jälkeiseen elämään, % kyselyyn vastanneista vangeista (N=351).

Tutkimuksen asetelma ei tässä vaiheessa mahdollistanut vankien todellisen vapauteen sopeutumisen seuraamista, mutta jatkossa sen tarkasteleminen on mahdollista.

Lisätietoja: Henrik Linderborg, p. 050 402 6652 ja Janne Kivivuori, p. 010 36 65370

Janne Kivivuori & Henrik Linderborg: Lyhytaikaisvanki. OPTL:n tutkimuksia 248.
Rikosseuraamusviraston julkaisuja 2/2009

Tutkimus on luettavissa OPTL:n kotisivuilla www.optula.om.fi ja Rikosseuraamuslaitoksen julkaisusarjan sivuilla