Yhteistyö tärkeää sakkovankien päihdekuntoutuksessa hyvinvointialueilla

Vuoden 2021 alusta alkaen muuntorangaistuksen soveltamisalaa laajennettiin koskemaan niitä henkilöitä, jotka ovat toistuvasti syyllistyneet rikkomuksiin, ja joista poliisi tai syyttäjä on määrännyt sakkorangaistuksen. Hyväksyessään lainmuutokset, eduskunta edellytti monialaista yhteistyötä ja muuntorangaistukseen tuomittujen sijoittamista ulkopuoliseen laitokseen päihdehoitoon mahdollisimman pian vankilaan tulon jälkeen sekä tarvittavien palvelujen jatkuvuuden turvaamisen muuntorangaistuksen suorittamisen jälkeen.

Vankilassa muuntorangaistusta suorittavat henkilöt – sakkovangit – ovat sosiaalisesti ja terveydellisesti poikkeuksellisen heikossa asemassa verrattuna koko väestöön sekä muihin vankeihin. Sakkovankien palvelutarpeet liittyvät usein erityisesti päihde- ja mielenterveyspalveluiden järjestämiseen sekä erityisen haasteelliseen elämäntilanteeseen, kuten asumiseen ja toimeentuloon tarttumiseen.
Vankeusrangaistus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tavoittaa niitä kuntalaisia, joita muun palvelujärjestelmän on ollut vaikea tavoittaa tai jotka ovat palveluihin haastavasti kiinnittyviä.

Vankeusajan päihdekuntoutuksella yhteiskunnallisia vaikutuksia

Vankilan ulkopuolella toteutettava päihdekuntoutus on tarkoitettu asiakkaille, jotka haluavat muutosta päihteiden käyttöönsä ja kohentaa elämänlaatuaan. Toimivaksi on tunnistettu monialaisen verkostotyön ja hoitoonohjauksen käynnistäminen ennakollisesti, kun sakon muuntorangaistukseen tuomittu kuntalainen on vasta saapumassa seuraamusjärjestelmän piiriin. Pian alkamaisillaan oleva vankeus on monen asiakkaan kohdalla tunnistettu otolliseksi motivoitumisen hetkeksi. Ulkopuolisen sijoituksen valmisteluun liittyvä aito kohtaaminen ja hoidontarpeeseen vastaaminen sitouttavat asiakasta muutokseen.

Terveydenhuollon näkökulmasta tämä potilasryhmä putoaa usein julkisen sektorin tarjoamista terveydenhuollon palveluista. Uuden toimintatavan ansiosta, asiakasryhmään liittyvien ennakkoluulojen sijaan, päihdetaustaa omaavat ohjautuvat palvelutarpeitaan vastaavaan hoitoon. Näin toimien voidaan vaikuttaa yksilötasolla päihde- ja rikoskierteen katkaisemiseen sekä elämänhallinnan vahvistumiseen. Vankeusaikaiseen kuntoutukseen sitoudutaan pääsääntöisesti hyvin. Kuntoutuksen keskeytyminen tarkoittaa paluuta vankilaan, jossa muuntorangaistukseen tuomitun vapautumisen jälkeisten tukitoimien järjestämistä jatketaan sidosryhmäyhteistyössä.

Toiminta edellyttää nopeaa reagointia sekä tiivistä yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, kuntien sekä päihdehuollon yksiköiden välillä. Sijoittaminen vankilan ulkopuolelle päihdekuntoutukseen edellyttää vangin kotikunnan sitoumusta rahoittaa vähintään se osa hoidosta, joka tapahtuu vankeuden päättymisen jälkeen. Tavoitteena on saavuttaa riittävän pitkäkestoinen kuntoutus, jonka kautta päihdeongelmaiselle tarjotaan omaehtoisen hoitosuunnitelmaan sitoutumisen rinnalla riittävää tukea päihteettömään elämään.

Aihe on ajankohtainen ja tärkeä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023 lukien. Monialaisen yhteistyön ja jo rakentuneiden, toimivien yhteistyöprosessien turvaamisella on yhteiskunnallista vaikutusta. Haasteellisesti päihteitä käyttävien vankeusaikainen hoitoonohjaus vähentää inhimillistä kärsimystä, lisää yhteiskunnan turvallisuutta ja vähentää uusintarikollisuudesta aiheutuvia kustannuksia.

Teksti ja lisätietoja:
Ulla Knuuti, Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija, puh. 050 550 8894, [email protected]
Vivian Reinhold, Vankiterveydenhuollon alueylilääkäri, [email protected]

‍