Riihimäen vankilassa stressaavat työtilanteet ratkaistaan vertaistuella

Riihimäen vankilan yksikönpäällikkö Susanna Schugk-Laulumaalle ajatus kriittisten tilanteiden purkumalliin syntyi, kun hän huomasi henkilökunnan kuormituksen nousseen tavanomaista korkeammaksi. Myös henkilökunta itse nosti puheeksi lisääntyneen turvattomuuden tunteen.

– Vankilassa oli sattunut tapahtumia, jotka nostivat kuormituksen tavanomaista korkeammalle. Tilannetta ryhdyttiin korjaamaan monilla toimenpiteillä, joista tämä malli oli yksi. Teimme lisäksi parannuksia turvallisuustekniikkaan ja hioimme toimintamalleja sekä vankien asuttamiseen liittyvää strategiaa.

Riihimäki on Suomen vankiloista ensimmäinen, jossa malli on käytössä. Vankilan erityisohjaaja Katja Hyytiäisen opinnäytetyöstä saadaan uutta tietoa purkumallin soveltuvuudesta Suomen vankilaolosuhteisiin.

Poliisissa kriittisten tilanteiden purkumallia on hyödynnetty jo yli 10 vuoden ajan, ja myönteisten kokemusten myötä malli on laajentunut myös muiden turvallisuusviranomaisten käyttöön. Myös Riihimäen vankilan vertaisohjaajien koulutuksesta vastasi poliisi.

Kriittisten tilanteiden purkumallissa stressaavat tilanteet käydään läpi tuoreeltaan koulutettujen vertaisohjaajien vetämissä ryhmäkeskusteluissa ja yksilöpuruissa. Jokaisella työntekijällä on oikeus pyytää purkukeskustelua, ja vertaisohjaajilla on velvollisuus järjestää se.

Riihimäellä purkutilaisuus voidaan järjestää käytännössä aina saman työvuoron aikana, sillä jokaisessa työvuorossa on koulutettu vertaisohjaaja.

– Sääntönä on, ettei kukaan lähde töistä ennen kuin tilanne on purettu. Näin tilanteet eivät jää päälle työvuoron päätyttyä, Hyytiäinen kertoo.

Rikosseuraamuslaitoksessa tuomittujen kanssa työskentelevien ammatit kuuluvat työväkivallan riskiammatteihin. Vankilaolosuhteet luovat työympäristönä psykososiaalista kuormitusta, joka poikkeaa muiden valtionhallinnon työympäristöistä merkittävästi.

Eri tehtäviä tekevillä työn kuormittavuus voi ilmetä toisistaan poikkeavilla tavoilla. Valvontahenkilöstöllä ensisijaisena riskinä on fyysinen väkivalta. Kuntouttavaa työtä tekeviä uhkaa sijaistraumatisoituminen, sillä vankien elämäntilanteet ovat haastavia ja taustalla on useita päällekkäisiä ongelmia.

– Purkumallin myötä työntekijät ovat oppineet ymmärtämään muiden työntekijöiden tekemää työtä ja sitä, millaisia kuormitustekijöitä kunkin työhön liittyy, Hyytiäinen kertoo.

Keskustelujen myötä yksikköön on tullut ymmärrystä ja kykyä havainnoida hiljaisia signaaleja ja tilanteita, jotka vaativat purkua. Tilanteet voivat olla kuormittavia, vaikkei niihin sisältyisi suoraa, fyysistä väkivaltaa.

Purkukeskustelut hyödyttävät vankilaturvallisuutta

Kaikilla purkutilaisuuteen kutsutuilla on velvoite osallistua purkuihin, mutta ketään ei pakoteta puhumaan tunteistaan. Vaikka purkukeskustelussa fokuksessa ovat tilanteista heränneet tunteet, niissä huomioidaan myös työturvallisuuteen liittyvät näkökulmat.

– Keskusteluissa pääpaino on tunteissa, reaktioissa ja ajatuksissa. Keskustelun lomassa herää myös taktisen ja teknisen työn kysymyksiä, jolloin ne laittavat miettimään työn tekemisen tapoja uusista näkökulmista. Niille on kuitenkin erikseen omat palaverit, Hyytiäinen sanoo.

Yksi keskeisimmistä vankilaturvallisuuteen liittyvistä tekijöistä on vankituntemus. Purkukeskusteluissa työntekijöiden on mahdollista oppia tuntemaan vankeja paremmin kollegoilta saadun tiedon ja kokemuksen myötä.

– Keskusteluissa saadaan ymmärrystä siitä, miksi jokin vanki toimii tietyllä tavalla, ja miten hänen kanssaan kannattaa työskennellä.

Hyytiäisen mukaan yksi keskustelujen suurimmista hyödyistä on se, etteivät stressaavat tapahtumat heijastu vangin kohtaamiseen jatkossa. Jos stressaava tilanne jätetään käsittelemättä, voi työntekijä jatkossa vältellä tiettyjä työtilanteita ja siten pahimmillaan saattaa myös kollegat vaaraan.

Stressaantuneena myös kyky havainnoida ympäristöä on alentunut, mikä voi johtaa vaaratilanteisiin.

Jaetuilla kokemuksilla ja vertaistuella edistetään työhyvinvointia

Kriittisten tilanteiden toimintamalli edesauttaa stressaavien tilanteiden purkua akuutisti, mutta sillä on myös pitkäkestoisempia vaikutuksia. Psykososiaalinen kuormitus voi pitkällä aikavälillä heikentää työssäjaksamista, mikä näkyy lisääntyneinä sairauspoissaoloina.

Rikosseuraamuslaitoksen työsuojelupäällikkö Petri Nurmi näkee psykososiaalisen kuormituksen hallitsemisen osana kriisinkestävyyttä, joka auttaa selviytymään vaikeista työolosuhteista. Työyhteisön tarjoama tuki on keskeinen keino hallita vaikeiden työolosuhteiden aiheuttamaa kuormitusta.

Nurmi tunnistaa turvallisuusaloille tyypillisen, korkean kynnyksen avun pyytämiseen. Kriittisten tilanteiden stressinhallintamalleilla näyttää olevan vaikutusta avun hakemisen kynnyksen madaltumiseen, ja Hyytiäisen opinnäytetyön tulokset tukevat tätä väitettä.

– Yhteisenä piirteenä näissä turvallisuusalan ammateissa on, että tuppaa olemaan se asenne, ettei tunteista voisi puhua, Hyytiäinen sanoo.

Purkumallilla työyhteisön tukea voidaan syventää ja kynnystä ammattiavun hakemiseen madaltaa. Koulutettuja vertaisohjaajia lisäksi velvoitetaan ohjaamaan työntekijä työterveyshuollon pariin tarvittaessa.

– Riihimäellä vertaistuki on kannatellut työntekijöitä stressaavien tilanteiden läpi myös ilman työterveyshuollon tukea, Hyytiäinen kertoo.

Purkumallin myötä Riihimäen vankilan keskustelukulttuuri on muuttunut avoimemmaksi. Sen myötä kynnys vaikeista asioista puhumiseen on madaltunut, tiedonvaihto vankilan henkilökunnan välillä on lisääntynyt ja ymmärrys kollegojen tekemästä työstä kasvanut.

– Viimeaikaisten keskustelujen perusteella rikosseuraamusalalla ei vallitse enää mentaliteetti, missä työntekijät kokisivat, että heidän tulee sietää kohtuutonta psykososiaalista kuormittavuutta, eikä apua sen hallitsemiseksi voi tai kannata pyytää, Petri Nurmi sanoo.

Kriittisten tilanteiden purkumalli onkin tarkoitus ottaa käyttöön Rikosseuraamuslaitoksessa laajemminkin, ja ensimmäinen webinaari purkumallista järjestetään henkilöstölle toukokuussa.

– Lähitulevaisuuden tavoitteena on luoda yhtenäinen valtakunnallinen malli kriisitilanteiden purkua varten ja varmistaa, että jokaisessa yksikössä on koulutettu asiaan vihkiytynyt virkamies, Nurmi kertoo.

Purkukeskustelujen käyttömahdollisuudet eivät rajoitu ainoastaan yksikkötasolle. Katja Hyytiäisen toiveena on, että tulevaisuudessa purkumallin käyttöä voitaisiin syventää Rikosseuraamuslaitoksessa järjestämällä valtakunnallisia traumatyöpajoja, jolloin työntekijät voisivat jakaa kokemuksiaan ja saada uusia näkökulmia työhönsä yli yksikkörajojen.