Adolf Grotenfelt

Adolf Grotenfelt syntyi Turussa 7. toukokuuta 1828 Juvan tuomiokunnan tuomari ja hovioikeudenneuvos Nils Adolf Grotenfeltin pojaksi. Hänen äitinsä oli Sofia Lovisa Alléen. Ylioppilaaksi Grotenfelt valmistui Helsingin yksityisestä ruotsinkielisestä lyseosta (Helsingfors lyceum) 22.6.1842. Hänestä tuli filosofian kandidaatti 14.6.1852, Viipurin hovioikeuden auskultantti 19.6.1852, varatuomari 13.6.1854, senaatin oikeusosaston ylimääräinen kopisti 31.10.1854, Keisarillisen Aleksanterin yliopiston sihteeri 26.1.1860 ja samalla yliopiston asiamies 19.10.1861. Hovioikeuden asessorin arvonimen Grotenfelt sai 13.1.1865. Pari vuotta myöhemmin, 22.3.1867, hänet nimitettiin Viipurin hovioikeuden asessoriksi, mutta hän ei koskaan astunut virkaan. Sen sijaan Grotenfeltista tuli Suomen vankiloiden tarkastaja, joksi hänet nimitettiin 24.toukokuuta 1867.

Grotenfelt kiinnostui kriminalistiikasta ja vankeinhoidosta oikeustiedettä opiskellessaan. Hän matkusti vuosina 1857–58 Keski- ja Etelä-Eurooppaan perehtyäkseen eri maiden oikeudenhoito- ja rangaistusjärjestelmiin. Lisäksi hän otti osaa vankeinhoitokongresseihin Lontoossa ja Pariisissa. Vankeinhoidon uudistamisesta käytiin tuolloin vilkasta kansainvälistä keskustelua. Grotenfelt osallistui aktiivisesti myös Suomen rikoslakireformin valmisteluihin.

Kesällä 1865 Grotenfelt suoritti Suomen vankiloiden perusteellisen tarkastuksen professori Karl Gustaf Ehrströmin ja lääninarkkitehti Ludvig Isak Lindqvistin kanssa. Seuraavana vuonna he julkaisivat laajan selonteon työn tuloksista ja esityksen tarvittavista muutoksista. Kun Grotenfelt vuonna 1867 nimitettiin Suomen vankiloiden tarkastajaksi, sai hän vankeinhoitolaitoksen kokonaisuudistuksesta entistä suuremman vastuun.

Vuosina 1867–68 Grotenfelt tutustui vankeinhoidon järjestelyihin Skandinaviassa, Venäjällä, Saksassa, Englannissa, Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa. Havaintojensa pohjalta hän valmisteli vuoden 1872 valtiopäiville ehdotuksen siitä, kuinka vankeinhoito tulisi Suomessa järjestää. Seuraavana vuonna asetettiin komitea valmistelemaan reformien täytäntöönpanoa. Grotenfelt toimi komitean puheenjohtajana. Komitean tekemä uudistusohjelma hyväksyttiin vuosien 1877–78 valtiopäivillä, ja sen pohjalta laadittiin vankeinhoitolaitoksen organisaatio, joka tuli voimaan vuonna 1881. Grotenfeltista tuli tällöin uuden vankeinhoitohallituksen ylitirehtööri.

Grotenfelt oli myös yksi vuonna 1870 toimintansa aloittaneen Suomen vankeusyhdistyksen perustajajäsenistä ja sen keskustoimikunnan jäsen vuosina 1872–88. Hän oli lisäksi mukana Pohjoismaisen vankeinhoitoyhdistyksen hallituksessa 1878–1891. Grotenfelt promovoitiin ansioistaan kansainvälisen vankeinhoidon alalla molempien oikeuksien kunniatohtoriksi vuonna 1879 Kööpenhaminan yliopiston riemujuhlassa. Vuonna 1892 hänestä tehtiin Suomen vankeinhoitoyhdistyksen kunniajäsen. Grotenfelt kuului myös Société générale des prisons ja Union international de droit pénal -seuroihin.

Grotenfelt avioitui vuonna 1860 Ida Gustava Wilhelmina Reinin (s. 18.11.1831, k. 31.8.1918) kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa: Gustaf (Kustavi) vuonna 1861 ja Arvid (Arvi) vuonna 1863. Adolf Grotenfelt kuoli 29.12.1892.

Lähteet:

• Nuorteva, Jussi 1989: Suomen vankeinhoidon matrikkeli 1881–1988. Suomen vankeinhoidon historiaa, osa 2. Helsinki: Valtion painatuskeskus.