Mikko Ylipekka Riihimäen vankilasta: Psykologin työssä vankka teoriaosaaminen yhdistyy vangin kohtaamiseen yksilönä

Palasin seuraavanakin kesänä vankilaan töihin, mutta tällä kertaa minulle löytyi psykologian opintoihini linkittyvä työtehtävä. Pääsin tekemään riski- ja tarvearvioita sekä rangaistusajan suunnitelmia, jotka olivat vielä tuolloin alallamme ihan uutta.

Valmistuttuani psykologiksi aloitin erikoissuunnittelijan virassa Etelä-Suomen sijoittajayksikössä arviointi- ja suunnittelutehtävissä, jotka olivat tuttuja jo aiemmasta vankilatyöstäni. Erikoistuin seksuaalirikoksista tuomittujen arviointiin ja suoritin korkeariskisille seksuaalirikoksista tuomituille suunnatun STOP-toimintaohjelman ohjaajakoulutuksen.

Seuraavassa työssäni Hämeenlinnan vankilan psykologina pääsin tekemään erikoissuunnittelijan työssä tutuksi tulleita tehtäviä hieman eri näkökulmasta. Olin aiemmin suunnitellut vangeille toimintoja, joiden tarkoituksena on vahvistaa rikoksettomuutta tukevia asioita tuomitun elämässä. Nyt pääsin toteuttamaan niitä käytännön asiakastyössä.

Tunnistin pian osaamiseni rajat työskennellessäni erityisesti naisvankien moninaisten ja vaikeiden psyykkisten ongelmien kanssa. Tarvitsin lisäkoulutusta vastatakseni heidän avuntarpeisiinsa paremmin, ja sain lisää työkaluja työhöni kouluttautumalla kognitiiviseksi yksilöpsykoterapeutiksi työnantajan tuella.

Tehtäväkenttä ulottuu psykologin vastaanotolta lähiesimiestyöhön

Nykyinen työpaikkani on Riihimäen vankila, jossa työskentelen psykologina ja vastaan seksuaalirikoksesta tuomituille miehille suunnatusta STEP-toimintaohjelmasta. Päädyin työhön paikatakseni yksikön akuuttia ohjaajapulaa, mutta ohjelman ohjaaminen ja seksuaalirikoksista tuomittujen miesten kuntoutumisen tukeminen osoittautuikin todella mielenkiintoiseksi työksi. Pidin intensiivisestä työskentelystä ja hieman pidemmän kuntoutusprosessin ohjaamisesta ja seuraamisesta. Jatkoin ohjauskeikan jälkeen töitä Hämeenlinnassa, mutta parin vuoden kuluttua palasin Riihimäelle, ja sillä tiellä olen edelleen.

Tapaan pääosin STEP-osaston vankeja yksilövastaanotolla psykologina ja teen myös psykoterapiaa yksittäisten vankien kanssa. Ohjaan viikoittain STEP-ohjelmaa ja mentoroin muita ohjaajia. Pyrimme yhdessä tiimini kanssa arvioimaan ja kehittämään työskentelyämme jatkuvasti.

Osallistun osastollemme tulevien vankien arviointiin ja motivointiin. Kirjoitan ohjelman käyneiden miesten kuntoutusprosessista yhteenvedon, ja annan suosituksia mahdollisesta jatkokuntoutuksesta. Konsultoin omaa tiimiä ja muita seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa työskenteleviä ammattilaisia, ja koulutan näistä aiheista. Olen lisäksi STEP-tiimin ohjaajien lähiesimies. Työni on erittäin monipuolista ja autonomista.

Seksuaalirikoksista tuomittujen kuntoutukseen kannattaa panostaa

Seksuaalirikokset kohdistuvat usein heikompiin ihmisiin ja tuottavat laajamittaista kärsimystä uhrille ja tämän läheisille. Myös tekijälle ja tämän lähipiirille rikokset ovat iso kriisi. Syrjäytyminen ja eristäytyminen puolestaan ylläpitävät tuomitun uusimisriskiä tulevaisuudessakin.

Työni kautta voin osaltani yrittää auttaa tuomittuja käsittelemään uusimisriskiä ylläpitäviä ongelmiaan ja ottamaan vastuuta tulevaisuudestaan, jotta he eivät enää jatkossa vahingoittaisi muita. Tässä yhteydessä on mahdollisuus vähentää inhimillistä kärsimystä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

Ihmisillä on ymmärrettävästi paljon mielikuvia ja mielipiteitä siitä, millaisia seksuaalirikoksesta tuomitut ovat ja mitä heille pitäisi tehdä. Yksi tyypillinen myytti on, että tuomitun tulee myöntää rikoksensa kokonaan, jotta hän voisi muuttaa tapansa. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että teon kiistämisellä ei ole yhteyttä uusimisen todennäköisyyteen. Olennaisempaa on ottaa vastuu tulevaisuudesta.

Toinen sitkeä myytti on, että seksuaalirikoksesta tuomitut poikkeuksetta uusivat rikoksensa. Seksuaalirikoksia kuitenkin uusitaan selvästi harvemmin kuin esimerkiksi väkivaltarikoksia. Rikoksettoman ajan kertyessä uusimisriski laskee lopulta muun väestön tasolle myös henkilöillä, joilla riski on kohonnut. On tärkeää tukea siviiliin palaamista ja siellä pysymistä.

Psykologi on ihmisen käyttäytymisen asiantuntija, joka tukee tuomittua irti rikoksista

Psykologi työskentelee vankilassa teoreettisen tiedon ja käytännön työn rajapinnalla. Psykologeilla on vankilaolosuhteissa työskentelyn kontekstissa poikkeuksellisen laaja teoreettinen osaaminen ihmisen käyttäytymisestä ja ajattelusta sekä niiden ymmärtämisestä, tutkimisesta ja muuttamisesta. Työssään psykologi soveltaa näitä tietoja vangin tarpeiden mukaisesti.

Psykologilla tulee olla laillistetun psykologin pätevyys ja vahva kliinisen psykologian osaaminen. Työssä tarvitaan hyviä ryhmänohjaus- ja vuorovaikutustaitoja. Reflektoiva ja tutkivan kriittinen työote on tärkeää. Yksikössä käytössä oleviin kuntoutusohjelmiin tulee olla ohjaajan pätevyys ja psykoterapiapätevyys on hyvä lisätaito, jolle on käyttöä päivittäin.

On tärkeää, että työntekijä on valmis näkemään ihmisen rikosten takana, ja on valmis kohtaamaan vangin ihmisenä. Samaan aikaan täytyy pystyä pitämään ammatillinen etäisyys ja käsitellä hyvin häiritseviäkin asioita asioina päästämättä niitä sotkemaan omaa ammatillista arviointikykyä. On myös tärkeää, että omat arvot vastaavat Rikosseuraamuslaitoksen arvoja.

Psykologin työn arjessa antoisinta ovat pienet edistysaskeleet, jotka vievät tuomittua kohti vaihtoehtoista elämää, jossa mielekkyys voi lisääntyä ja inhimillinen kärsimys vähetä. Jonkun kohdalla se voi olla toteamus, että nykyinen elämä riittää ja nyt on aika yrittää jotain muuta. Toisella se voi olla luottamuksen ja turvan syntyminen ja mahdollisuus aloittaa yhteistyö ilman jatkuvaa suojautumista.

Kolmas saattaa oivaltaa omien ajattelu- ja toimintamalliensa yhteyden tekemiinsä rikoksiin. Neljäs oppii kohtaamaan vaikeita tunteitaan ja käsittelemään niitä muiden kanssa sen sijaan, että pakenisi niitä viinaan tai huumeisiin. Vaikka yksittäiset edistysaskeleet ovat usein pieniä, niitä kuitenkin tulee niin usein, että se motivoi ja palkitsee.

Vaikka iso osa työstäni tapahtuu vangin kanssa suljettujen ovien takana, on kuntoutuksessa erittäin oleellista yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa. Muutosprosessi on aina vaikeaa ja vaatii tukea monelta eri suunnalta. Vastaanotolla voi tapahtua merkittäviä oivalluksia ja moni uusi polku voi saada alkunsa siitä hetkestä.

Harvoin nämä muutokset kuitenkaan kantavat pitkälle siviiliin ilman suunnitelmallista ja ammattitaitoista yhteistyötä sekä vankilan sisällä että siviilitoimijoiden kanssa. Yksin puurtaminen on lopulta aika tehotonta. Yhteistyö ja samaan maaliin pelaaminen joukkueena tuovat aina parhaat tulokset tällä varsin vaativalla alalla.