Kurinpitorangaistuksen määrääminen, ohje(3/004/2014), 4.6.2014, päivitetty 26.4.2016

Toimivalta: Laki Rikosseuraamuslaitoksesta 5 §

Voimassa: 4.6.2014 alkaen toistaiseksi

Vastaanottaja: Rikosseuraamuslaitos

Säännökset

Järjestysrikkomukset

Vankeuslain 15 luvun 3 §:n (tutkintavankeuslain 10 luvun 3 §:n) mukaan vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus, jos vanki syyllistyy järjestysrikkomukseen. Järjestysrikkomuksia ovat:

  1. syyllistyminen vankilassa tai muutoin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnan alaisena rikokseen, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa;
  2. luvaton poistuminen avolaitoksesta tai terveydenhuollon laitoksesta;
  3. tämän lain tai sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen taikka niitä täsmentävän Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön määräyksen rikkominen;
  4. 1 §:ssä tarkoitetun vankilan järjestyssäännön rikkominen edellyttäen, että järjestyssäännössä on nimenomaisesti mainittu kyseisestä rikkomuksesta voivan seurata kurinpitorangaistus;
  5. 8 luvun 6 tai 9 §:ssä tarkoitetulle luvalle tai sijoitukselle tai 12 luvun 6 a, 9 tai 9 a §:ssä tarkoitetulle luvalle taikka 14 luvussa tarkoitetulle poistumisluvalle asetettujen ehtojen rikkominen; ja
  6. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen toimivaltansa rajoissa vankilan järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi antaman kehotuksen tai käskyn noudattamatta jättäminen.

Rikoksesta, josta vankilan johtaja on tehnyt ilmoituksen poliisille, ei saa määrätä kurinpitorangaistusta

Kurinpitorangaistukset

Vankeuslain 15 luvun 4 §:n (tutkintavankeuslain 10 luvun 4 §:n) mukaan, jollei muistutusta pidetä riittävänä seuraamuksena, vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena:

  1. varoitus;
  2. vapaa-ajan toimintaan osallistumisen, rahan tai muiden maksuvälineiden käytön tai omaisuuden hallussapidon rajoittaminen enintään 30 vuorokauden ajaksi (oikeuksien menetys); tai
  3. sijoittaminen yksinäisyyteen enintään 10 vuorokauden ajaksi (yksinäisyysrangaistus).

Oikeuksien menetys ei saa estää vangin mahdollisuuksia pitää yhteyksiä vankilan ulkopuolelle.

Vankeuslain 15 luvun 5 §:n (tutkintavankeuslain 10 luvun 5 §) mukaan vangille, joka on syyllistynyt kahteen tai useampaan rikkomukseen, määrätään niistä yhteinen kurinpitorangaistus.

Jos kurinpitorangaistuksen määräämisen jälkeen ilmenee, että vanki on ennen kurinpitorangaistuksen määräämistä tehnyt toisen järjestysrikkomuksen, tästä rikkomuksesta määrätään kurinpitorangaistus erikseen, jollei aikaisemmin ilmi tulleesta rikkomuksesta määrättyä kurinpitorangaistusta pidetä riittävänä seuraamuksena.

Vankeuslain 15 luvun 6 §:n (tutkintavankeuslain 10 luvun 6 §:n) mukaan muu kurinpitorangaistus kuin varoitus voidaan määrätä ehdollisena vähintään yhden ja enintään kolmen kuukauden koeajalla. Jollei vanki koeaikana tee uutta rikkomusta, kurinpitorangaistus raukeaa.

Jos koeaikana tehdystä rikkomuksesta määrätään kurinpitorangaistus, on samalla päätettävä, pannaanko aikaisempi kurinpitorangaistus täytäntöön.

Vankeuslain 15 luvun 7 §:n (tutkintavankeuslain 10 luvun 7 §:n) mukaan päätettäessä kurinpitorangaistuksen määräämisestä, mittaamisesta ja ehdollisuudesta on otettava huomioon järjestysrikkomuksen laatu, vakavuus, tahallisuus ja suunnitelmallisuus, vangin aikaisemmat järjestysrikkomukset, järjestysrikkomukseen johtaneet syyt, järjestysrikkomuksesta kulunut huomattavan pitkä aika, vangin pyrkimys estää tai poistaa järjestysrikkomuksen vaikutuksia, hänen pyrkimyksensä edistää järjestysrikkomuksensa selvittämistä, vangin terveydentila sekä rikkomuksesta vangille määrätyt turvaamistoimenpiteet ja teosta aiheutuvat muut seuraukset.

Muistutuksen käyttö seuraamuksena

Muistutus ei ole varsinainen kurinpitorangaistus ja sen käyttö kurinpitomenettelyssä on ollut harvinaista. Muistutuksen antaa yleisesti turvallisuudesta vastaava virkamies silloin, kun asiaa ei pidetä niin vakavana, että se tulisi viedä varsinaiseen kurinpitokäsittelyyn. Eduskunnan oikeusasiamies on pitänyt mahdollisena1 , että vangille voidaan myös varsinaisessa kurinpitomenettelyssä määrätä seuraamuksena muistutus. Muistutusta ei ole otettu mukaan laadittuun rangaistusasteikkoon, koska siinä ei ole kyse varsinaisesti kurinpitorangaistuksesta.

Mikäli järjestysrikkomuksen katsotaan olevan niin lievä, että muistutus on riittävä seuraamus, tällöin asiaa ei tule saattaa varsinaiseen kurinpitokäsittelyyn. Muistutusta voidaan lähtökohtaisesti pitää riittävä seuraamuksena esimerkiksi lievissä järjestyssääntöjen rikkomisissa.

Kurinpitorangaistuksen määrääminen ja mittaaminen

Yleistä määrätyistä kurinpitorangaistuksista

Vangeille määrättiin vuonna 2015 yhteensä 1 616 (v.2014/1 598) kurinpitorangaistusta. Määrätyistä kurinpitorangaistuksista yksinäisyysrangaistuksia oli 1162 (1134), joista 251 (203) määrättiin ehdollisina. Yksinäisyysrangaistuksista ainoastaan 5 (14) oli pituudeltaan yli seitsemän vuorokautta.

Kurinpitorangaistuksena määrättiin varoitus 399 (384) kertaa ja oikeuksien menetys 61 (80) kertaa. Oikeuksien menetystä määrättiin ehdollisena 3 (6) kertaa.

Vankilat tekivät poliisille rikosilmoituksia yhteensä 181 (207) kappaletta.

Määräämisessä ja mittaamisessa huomioitavia seikkoja

Kurinpitorangaistuksen ehdollisuutta, laatua ja määrää mitattaessa tulee ottaa lieventämis- ja koventamisperusteina huomioon seuraavat seikat.

Teon laatu ja vakavuus

Rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon teon laatu ja vakavuus. Ankarinta
rangaistusta, yksinäisyysrangaistusta voidaan määrätä vain vakavimmista rikkomuksista.

Teon tahallisuus ja suunnitelmallisuus

Seuraamusta määrättäessä tulee ottaa huomioon myös teon tahallisuus ja suunnitemallisuus. Suunnitelmallisuutta voi valmistelutoimien lisäksi osoittaa mm. se, että tekoon osallistuu useampi vanki tai tekijät ovat järjestäytyneen ryhmän jäseniä.

Tekijän aikaisemmat järjestysrikkomukset

Vangin aikaisempien kurinpitorangaistusten huomioon ottamisella tarkoitetaan teon tai tekojen nopeaa uusimista sekä aikaisempien järjestysrikkomusten määrää ja samankaltaisuutta.

Järjestysrikkomukseen johtaneet syyt

Järjestysrikkomukseen johtaneilla lieventävillä syillä tarkoitetaan esimerkiksi toisen vangin tai henkilön vankiin suuntaamaa painostusta tai uhkailua. Tällainen seikka voi olla myös rikkomuksen tehneeseen vankiin kohdistunut loukkaus, poikkeuksellinen tai äkkiarvaamaton houkutus tai muu tämänkaltainen seikka, joka on ollut omiaan vähentämään vangin kykyä noudattaa laitosjärjestystä.

Rikkomuksen tekemisestä kulunut pitkä aika

Järjestysrikkomuksesta kuluneella huomattavan pitkällä ajalla tarkoitettaisiin sitä, että rikkomus tulee ilmi tai tekijän syyllisyys paljastuu vasta pitkän ajan kuluttua tekohetkestä.

Tekijän pyrkimys estää rikkomuksen vaikutuksia tai edistää rikkomuksen selvittämistä

Rikkomuksen selvittämisen edistäminen ja pyrkimys poistaa tai estää rikkomuksen selvittämistä otetaan huomioon kurinpitorangaistuksesta päätettäessä. Tällainen seikka on esimerkiksi se, että luvatta poistunut vanki palaa oma-aloitteisesti vankilaan suhteellisen pian poistumisen jälkeen. Omaisuuteen kohdistuvissa rikkomuksissa kurinpitorangaistus voidaan jättää määräämättä, mikäli vanki korvaa aiheuttamansa vahingon.

Tekijän terveydentila

Kurinpitorangaistusta määrättäessä otetaan huomioon vangin sen hetkinen terveydentila. Vangin terveydentila otetaan huomioon lähinnä arvioitaessa voidaanko hänelle määrätä yksinäisyysrangaistusta.

Säännös mahdollistaa vangin terveydentilan huomioimisen myös järjestysrikkomuksen tekohetkellä ja se voidaan perustellusta syystä ottaa huomioon lieventävänä seikkana kurinpitorangaistusta määrättäessä ja mitattaessa.

Tekijälle määrätyt turvaamistoimenpiteet

Rangaistusta määrättäessä tulee huomioida se, jos vangille on rikkomukseen liittyen määrätty turvaamistoimenpiteitä. Turvaamistoimenpiteitä ovat vangin sitominen, tarkkailuun sijoittaminen, eristämistarkkailu ja erillään pitäminen.

Turvaamistoimenpiteet huomioidaan suoraan rangaistusta mitattaessa, eikä rangaistuksesta tehtävänä vähennyksenä, kuten tutkinnallisen erillään pitäminen kohdalla menetellään.

Järjestysrikkomuksesta aiheutuvat muut seuraamukset ja niiden huomioiminen

Vangille voi järjestysrikkomuksesta aiheutua varsinaisen kurinpitorangaistuksen lisäksi myös muita tosiasiallisia seuraamuksia (sanktiokumulaatio). Mikäli avolaitoksessa oleva vanki syyllistyy poistumislupaehtojen rikkomiseen jäämällä palaamatta poistumisluvalta, hänelle määrätään kurinpitorangaistus poistumislupaehtojen rikkomisesta. Tämän lisäksi hänelle voi aiheutua järjestysrikkomuksesta myös muitakin seuraamuksia, kuten siirtäminen avolaitoksesta suljettuun vankilaan, rangaistusajaksi ei lueta ulkona oloaikaa ja hänelle ei tulla myöntämään uutta poistumislupaa lähitulevaisuudessa.

Kurinpitorangaistuksen ohella vangille aiheutuvat seuraamukset ovat usein tosiasiassa ankarampia kuin itse kurinpitorangaistus. Lain esitöissä (HE 263/2004) todetaan, että kurinpitorangaistuksen määräämisessä ja mittaamisessa on otettava huomioon vangille teosta aiheutuvat muut seuraamukset, kuten suljetummalle osastolle tai suljettuun vankilaan siirto tai vankilan ulkopuolelle annetun luvan peruuttaminen. Jos vangille määrätään tällaisia seuraamuksia, ne tulee sanktiokumulaation estämiseksi kohtuuden mukaan ottaa huomioon kurinpitorangaistusta määrättäessä.

Kaksoisrangaistavuuden kielto

Ne bis in idem – kielto estää syyttämästä ja rangaistukseen tuomitsemista kahteen kertaan samassa asiassa. Hallinnollista seuraamusta voidaan tietyin edellytyksin pitää rangaistukseen rinnastettavana seuraamuksena. Yleensä on katsottu, että hallinnollisen seuraamuksen on ollakseen rangaistuksen luonteinen oltava yleisesti sovellettava, eli sitä ei ole säädetty koskemaan esimerkiksi ainoastaan vankeja, kuten kurinpitorangaistus.

Vangille kurinpitorangaistuksen lisäksi rikkomuksesta aiheutuvissa muissa seuraamuksissa ei ole kyse rangaistuksena pidettävistä seuraamuksista, eikä niitä myöskään voida pitää kaksoisrangaistavuuden kiellon vastaisina 2.

A) Kurinpitorangaistusta määrättäessä huomioitavat muut seuraamukset

Siirtäminen avolaitoksesta suljettuun vankilaan

Vanki voidaan siirtää avolaitoksesta suljettuun laitokseen, jos hän syyllistyy järjestysrikkomukseen. Vangin siirto suljettuun vankilaa tulee kohtuuden mukaan ottaa huomioon kurinpitorangaistusta määrättäessä.

Suljettuun vankilaan siirtäminen edellyttää, että vangin on todettu syyllistyneen järjestysrikkomukseen. Kurinpitopäätös tehdään siten ensin ja vasta sen jälkeen arviointikeskuksessa tehdään laitossijoittelua koskeva päätös. Kurinpitorangaistuksesta päättäessä on siten ongelmallista ottaa huomioon toisen yksikön toimivallassa olevia mahdollisia päätöksiä, jotka tehdään vasta kurinpitopäätöksen jälkeen. Tilanteen ongelmallisuutta vähentää kuitenkin se, että käytännössä vankilan johtajan tiedossa on varsin hyvin millaiset järjestysrikkomukset johtavat vangin siirtämiseen suljettuun vankilaan. Epäselvissä tapauksissa on myös mahdollista keskustella asiasta etukäteen arviointikeskuksen kanssa.

Edellä mainitussa tapauksessa kurinpitopäätökseen merkitään, että vankila tulee esittämään arviointikeskukselle vangin siirtämistä suljettuun vankilaan.

Siviilityöluvan, opintoluvan, matkapuhelimen, sähköpostin ja Internetin käyttöä sekä ulkopuoliseen laitokseen sijoittamista tai valvottua ulkopuolista toimintaa koskevan luvan peruuttaminen

Jos vanki ei noudata vankeuslain 8 luvun 6 ja 9 §:n mukaisille luville asetettuja päihteettömyyttä, ulkopuolella liikkumista tai toimintaan osallistumista koskevia ehtoja, hänelle voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Mikäli kurinpitorangaistusta ei pidetä riittävänä tai tarkoituksenmukaisena seuraamuksena, lupa voidaan myös peruuttaa.

Mikäli vanki rikkoo matkapuhelimen, sähköpostin tai Internetin käyttöä koskevan luvan ehtoja, lupa voidaan peruuttaa. Lupaehtojen rikkomisesta voidaan myös määrätä kurinpitorangaistus. Vangille voitaisiin määrätä kurinpitorangaistus muun muassa, jos hän antaa virheellistä tietoa sähköpostin vastaanottajasta tai sähköpostin lähettämisen syystä taikka jos vanki on käyttänyt internetiä toiseen tarkoitukseen kuin hän on lupaa hakenut tai käynyt luvattomalla verkkosivustolla.

Sekä luvan peruuttaminen että kurinpitorangaistuksen määrääminen on harkinnanvaraisia. Seuraamusta harkittaessa tulee kiinnittää huomiota rikkomuksen vakavuuden lisäksi siihen, ovatko luvan myöntämisen edellytykset rikkomuksen tapahduttua olemassa. Jos luvan myöntämisen edellytysten katsotaan olevan olemassa, vangille voitaisiin määrätä kurinpitorangaistus, mutta lupaa tai sijoitusta ei välttämättä tarvitsisi peruuttaa. Jos edellytykset eivät olisi enää olemassa, lupa tulee peruuttaa. Vakavissa rikkomustapauksissa lupa peruutettaisiin kurinpitorangaistuksen lisäksi.

Suljetummalle osastolle siirtäminen ja muita seuraamuksia

Kurinpitorangaistusta määrättäessä tulee kohtuuden mukaan ottaa huomioon rikkomuksesta aiheutuvia muita seuraamuksia, kuten vangin siirtäminen suljetummalle osastolle ja siitä aiheutuva työpaikan menettäminen. Kohtuuden mukaan voidaan huomioida myös jo myönnetyn poistumisluvan tai valvomattoman tapaamisen peruuttaminen.

B) Kurinpitorangaistusta määrättäessä huomiotta jätettävät seuraamukset

Järjestysrikkomuksen vaikutus tulevien lupien myöntämiseen

Kurinpitorangaistuksella voi järjestysrikkomuksen luonteesta riippuen olla myöhemmin merkitystä päätettäessä erilaisista luvista, kuten esimerkiksi poistumislupien ja valvomattomien tapaamisten myöntämistä. Tällaisissa luvissa harkinta perustuu vangin sen hetkisen luotettavuuden kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon kurinpitorikkeen lisäksi myös muita seikkoja. Näiden tulevien päätösten arvioiminen ennakolta kurinpitorangaistusta mitattaessa ei ole perusteltua.

Rangaistusajaksi lukematta jättäminen

Vankilan ulkopuolella oloajan rangaistusajaksi lukematta jättämisessä ei ole kyse sellaisesta seuraamuksesta, että se voitaisiin ottaa huomioon kurinpitorangaistusta määrättäessä.

Yhteinen kurinpitorangaistus

Kahdesta tai useammasta kurinpitorikkomuksesta määrättävä yhteinen kurinpitorangaistus on perusteltua mitata vastaavalla tavalla kuin yhteinen sakko- tai vankeusrangaistus rikoslain 7 luvun 5 §:n mukaan.

Yhteistä kurinpitorangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikkomuksesta tuomittava rangaistus, josta päätöksentekijän harkinnan mukaan olisi tulossa ankarin rangaistus.

Kurinpitorangaistuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikkomusten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikkomuksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä kurinpitorangaistusta mitattaessa.

Ehdollinen kurinpitorangaistus

Rangaistuksen ehdollisuutta harkittaessa huomioidaan edellä mainitut vankeuslain 15 luvun 7 §:ssä todetut seikat. Lähtökohtaisesti kurinpitorangaistus voidaan määrätä ehdollisena, jollei teon vakavuus, vangin syyllisyys tai hänen aikaisemmat kurinpitorangaistuksensa edellytä rangaistuksen määräämistä ehdottomana.

Mitä vakavampi teko on, ja mitä pidempi määrättävä kurinpitorangaistus on, sitä vähemmän on perusteita määrätä rangaistus ehdollisena. Mitä pidempi aika aikaisemmista kurinpitorangaistuksista on, sitä enemmän asialle tulee antaa merkitystä ehdollisuutta harkittaessa.

Oikeuksien menetyksen käyttö

Oikeuksien menetys voi kohdistua vapaa-ajan toimintaan osallistumisen, rahan tai muiden maksuvälineiden käytön tai omaisuuden hallussapidon rajoittamiseen. Vapaa-ajan toiminnalla tarkoitetaan liikuntaa, askartelua, opiskelua, taide- ja kulttuuritoimintaa, erilaisia kurssi-, esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia sekä muuta tämänkaltaista ajanvietetoimintaa.

Oikeuksien menetyksessä on perusteltua kohdentaa seuraamus ensisijaisesti niihin oikeuksiin, joita käytettäessä rikkomus on tehty. Mikäli tämä ei ole mahdollista, oikeuksien menetys voidaan kohdentaa myös muihinkin oikeuksiin.

Oikeuksien menetys ei saa vaikeuttaa vangin yhteyksiä vankilan ulkopuolelle. Tällainen rajoitus voisi olla vapaa-ajan toimintaan osallistumisen rajoittaminen sellaiseen aikaan, jona vankilassa on vankilan järjestyssäännön mukaan mahdollisuus käyttää puhelinta, ellei puhelimen käytön mahdollisuutta voida muulla tavoin järjestää. Vangin oikeutta osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja ulkoilla vähintään tunti päivässä ei saa rajoittaa.

Oikeuksien menetyksenä voidaan määrätä muun muassa seuraavia seuraamuksia.

Vapaa-ajan toiminnan rajoittaminen

- kuntosalin käyttökielto
- keittiön käyttökielto
- varsinaisten vapaa-ajan toimintojen rajoittaminen (esim. iltatoiminnot)

Rahan ja muiden maksuvälineiden käytön rajoittaminen

- laitosmyymälän käyttökielto
- kaupunkiostojen rajoittaminen
- oman rahan käyttöoikeuden rajoittaminen
- vankilan välityksellä tapahtuvan rahan ja maksuvälineiden vankilan ulkopuolelle tai toiselle vangille toimittamisen rajoittaminen

Omaisuuden hallussapidon rajoittaminen

- matkapuhelimen hallussapidon rajoittaminen avolaitoksissa
- edellyttää mahdollisuutta soittaa esim. osastopuhelimella
- television hallussapidon rajoittaminen
- ei käytännössä mahdollista useamman vangin sellissä.
- musiikkilaitteen hallussapidon rajoittaminen
- pelikoneen hallussapidon rajoittaminen
- muiden sähköisten laitteiden hallussapidon rajoittaminen

Muita rangaistuksen määräämisessä ja täytäntöönpanossa huomioitavia asioita

Kurinpitopäätöksen perusteleminen

Päätösharkinnassa huomioidut koventamis- ja lieventämisperusteet sekä muut rangaistuksen määräämiseen vaikuttaneet perusteet tulee ilmetä kurinpitopäätöksessä. Tämä on edellytys kurinpitokäytäntöjen asianmukaisuuden ja yhtenäisyyden seuraamiselle ja valvonnalle.

Järjestysrikkomuksen selvittämisen loppuun saattaminen

Selvitettäväksi otettu kurinpitoasia täytyy asianmukaisesti päättää myös niissä tilanteissa, kun se ei johda kurinpidolliseen seuraamukseen3 .

Tutkinnallisen erillään pitämisen keston huomioiminen

Vangin järjestysrikkomusta selvitettäessä ja päätöstä kurinpitorangaistuksen määräämisestä odotettaessa vanki voidaan pitää erillään muista vangeista, jos se on tarpeen järjestyksen säilymiseksi tai muusta erityisestä syystä. Erillään pitäminen ei saa kestää kauempaa kuin on välttämätöntä eikä yli seitsemää vuorokautta. Erillään pitämisestä tulee mahdollisimman pian ilmoittaa terveydenhuollon ammattihenkilölle. Aika, jonka vanki on ollut erillään muista vangeista, on otettava huomioon vähennyksenä kurinpitorangaistusta määrättäessä (vankeuslaki 15 luku 14 §).

Mikäli järjestysrikkomuksen selvittäminen on päättynyt, tulee erillään pitäminen lopettaa välittömästi, jos kurinpitokäsittelyä ei voida pitää heti.

Tutkinnallisesta erillään pitämisestä on huomattava erottaa vangille määrättävät turvaamistoimenpiteet, jotka otetaan huomioon rangaistusta määrättäessä ja mitattaessa.

Erillään pitämisen aika ei ole sellainen seikka, joka otetaan huomioon rangaistuksen pituutta mitattaessa, vaan vähennyksenä kurinpitorangaistusta määrättäessä. Yksinäisyysrangaistusten kohdalla vähennyksen tekeminen ei ole ongelmallista - yksi erillään pitämistä koskeva päivä vastaa yhtä yksinäisyysrangaistuspäivää. Vähennyksen tekeminen on ongelmallisempaa silloin, kun kurinpitorangaistukseksi annetaan oikeuksien menetys.

Rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säädetään vapaudenmenetysajan vähentämisestä rangaistusta tuomittaessa. Sen mukaan jos rangaistukseksi tuomitaan sakko, vapaudenmenetys otetaan huomioon kohtuullisessa määrässä, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Päätöksentekijällä on harkintavaltaa siinä, millä tavoin erillään pitämisen aika otetaan vähennyksenä huomioon silloin, kun seuraamukseksi määrätään oikeuksien menetystä. Oikeuksien menetyksenä määrättävät seuraamukset vaihtelevat suuresti rankaisevuudeltaan ja vähennyksen merkitys on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Työryhmä pitää lähtökohtaisesti perusteltuna, että vähennystä laskettaessa yksi erillään pitämistä koskeva päivä vastaisi kolmea oikeuksien menetyspäivää.

Osastosijoitus kurinpitorangaistuksen suorittamisen jälkeen

Vanki palaa kurinpitorangaistuksen suorittamisen jälkeen samalle osastolle, omaan selliinsä ja entiseen toimintapaikkaan mikäli järjestysrikkomus ei ole niin vakava, että vanki ei enää täytä tämän osaston kriteerejä ja hänet tällä perusteella siirretään toiselle osastolle.

Kurinpitorangaistuksen raukeaminen

Jos vankia syytetään tuomioistuimessa rikoksesta, josta hänelle on määrätty kurinpitorangaistus, kurinpitorangaistus raukeaa siltä osin kuin sitä ei ole pantu täytäntöön (vankeuslaki 15 luku 13 §).

Syyttäjälle ilmoittaminen

Jos vankia syytetään tuomioistuimessa rikoksesta, josta määrätyn kurinpitorangaistuksen tämä on kokonaan tai osaksi suorittanut taikka rikoksesta, josta vangille on vankilassa määrätty kurinpitorangaistus, kurinpitorangaistuksesta ja sen täytäntöönpanosta on ilmoitettava syyttäjälle (vankeuslaki 19 luku 6 §).

Asian siirtäminen poliisin käsiteltäväksi

Rikoslain 2 luvun 13 §:n mukaan jos vanki tai tutkintavanki tekee vankilassa tai muutoin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnan alaisena ollessaan rikoksen, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, siitä voidaan määrätä kurinpitorangaistus siten kuin vankeuslain 15 luvussa ja tutkintavankeuslain 10 luvussa säädetään. Jos rikoksesta on odotettavissa ankarampi rangaistus kuin sakko, rikoksesta on tehtävä ilmoitus poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle.

Kurinpitokäsittelyssä voidaan ensiksikin käsitellä ne rikokset, joista ei voida tuomita muuta kuin sakkoa. Tämän lisäksi kurinpitokäsittelyssä voidaan käsitellä osa niistä rikoksista, joista voidaan tuomita myös vankeutta. Kurinpitokäsittelyyn ei voida ottaa sellaista rikosta, josta vankila on tehnyt poliisille ilmoituksen.

Vankilassa tulee kurinpitoasiaa selvitettäessä ja kurinpitokäsittelyssä tapauskohtaisesti arvioida millaisen rangaistuksen tuomioistuin määräisi rikoksesta kyseiselle vangille kyseisessä konkreettisessa tilanteessa ottaen huomioon rangaistusten määräämisestä koskevat rikoslain säännökset. Rangaistuslajin valinnasta päätettäessä sakon ja vankeusrangaistuksen välillä päätettäessä on otettava huomioon rikoslain 6 luvun säännökset rangaistusten määräämisestä.

Tulkinnanvaraisissa ja epäselvissä tapauksissa tulee ottaa yhteyttä paikalliseen poliisiin sen selvittämiseksi käsitelläänkö asia kurinpitomenettelyssä vai siirretäänkö se poliisin käsiteltäväksi.

Rangaistuslajista päätettäessä on huomioitava rikoslain 6 luvun 4 §:n yleisperiaatteet rangaistuksen mittaamisesta, 5 §:n koventamisperusteet, 6 §:n lieventämisperusteet, 7 §:n kohtuullistamisperusteet ja 8 §:n rangaistusasteikon lieventämisperusteet. Rikoslain rangaistuslajien valintaa koskevat säännökset eivät merkittävästi eroa kurinpitorangaistuksen määräämisessä huomioitavista seikoista.

Yleisperiaatteen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (RL 6:4).

Rangaistuksen koventamisperusteita ovat: 1) rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus; 2) rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä; 3) rikoksen tekeminen palkkiota vastaan; 4) rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta; ja 5) tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä (RL 6: 5).

Rangaistuksen lieventämisperusteita ovat 1) rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka; 2) rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia; 3) tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto, tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä; ja 4) 8 §:n 1 ja 3 momentissa mainitut perusteet (RL 6:6).

Kohtuullisuusperusteella rangaistusta lieventävinä seikkoina on otettava huomioon 1) tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, 2) tekijän korkea ikä, heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot sekä 3) rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen (RL 6:7).

Rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos:1) tekijä on tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana; 2) rikos on jäänyt yritykseen 3) tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään, tai hänen osallisuutensa rikokseen on muutoin muiden osallisuutta selvästi vähäisempi; 4) rikos on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita; tai 5) siihen on edellä 6 tai 7 §:ssä mainituilla tai muilla poikkeuksellisilla perusteilla tuomiossa mainittavia erityisiä syitä.

Määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeus, enimmäisrangaistus sen sijasta on kaksitoista vuotta vankeutta ja vähimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta.

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös määrättäessä rangaistusta rikoksen alentuneesti syyntakeisena tehneelle. Alentunut syyntakeisuus ei kuitenkaan vaikuta käytettävissä olevaan enimmäisrangaistukseen.

Jos rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, tuomioistuin voi tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisen painavia syitä (RL 6:8).

Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnassa tai vankilassa tehtyjen lievien rikosten käsitteleminen vankilassa on nopeampaa kuin käsittely yleisessä tuomioistuimessa. Myös vankilan järjestyksen ja turvallisuuden kannalta on merkityksellistä, että vanki saa säännösten vastaisesta menettelystään seuraamuksen nopeasti. Kurinpitokäsittelyssä tulee siten lähtökohtaisesti käsitellä sellaiset vangin tekemät rikokset, joista ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko.

Rikosasiaa kurinpitomenettelyssä käsiteltäessä on huomioitava myös se, että määrättävä kurinpitoseuraamus ei saa olla liian alhainen suhteessa siihen, mitä tuomioistuin tulisi tapauksessa rangaistuksena määräämään.

Se, että rikoksessa on kyse ns. asianomistajarikoksesta, ei estä asian käsittelyä kurinpitomenettelyssä ilman asianomistajan pyyntöä. Asianomistajan syyteoikeutta koskevilla säännöksillä ei ole merkitystä asian käsittelylle kurinpitomenettelyssä 4.

Jos vanki tai tutkintavanki tekee rikoksen vankilan ulkopuolella, asiasta on tehtävä ilmoitus poliisille5 .

Mikäli vanki palaa poistumisluvalta määräajan jälkeen huumausaineita hallussaan, voidaan vangille määrätä kurinpitorangaistus sillä perusteella, että hän ei palannut poistumisluvalta määräajassa. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua huumausaineiden osalta siirtää asia erikseen poliisin käsiteltäväksi.

Mikäli uhri on tehnyt poliisille rikosilmoituksen häneen vankilassa kohdistuneesta rikoksesta tai uhri ilmoittaa, että hänellä on vaatimuksia vankia kohtaan, tällöin asia tulee siirtää poliisille käsiteltäväksi.

Toiseen vankiin kohdistuvat rikokset

Lievästä pahoinpitelystä voidaan tuomita ainoastaan sakkorangaistukseen, joten vankien väliset lievät pahoinpitelyt tulee käsitellä kurinpitomenettelyssä. Tavallisista pahoinpitelyistä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Noin kaksi kolmesta tavallisesta pahoinpitelystä tuomitaan sakkoon .

Laittomasta uhkauksesta voidaan tuomita sakkoon, tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Tilastojen mukaan seuraamuksena päädyttiin vuonna 2013 sakkorangaistukseen 73 % tapauksista.

Tavallisten pahoinpitelyiden ja laittomien uhkausten kohdalla on tapauskohtaisesti harkittava onko rikos törkeydeltään sellainen, että tuomioistuimet eivät vastaavissa tapauksissa tuomitsisi rikoksesta sakkoa kovempaa rangaistusta. Pahoinpitelyn ja laittoman uhkauksen keskimääräiset ja sitä lievemmät ilmenemismuodot voidaan lähtökohtaisesti käsitellä kurinpitomenettelyssä.

Lievät ja tavalliset pahoinpitelyt sekä laittomat uhkaukset, joissa uhrilla on vaatimuksia, siirretään kuitenkin poliisin käsiteltäväksi.

Vangin varustautuminen aseella

Vangin varustautumisesta ampuma- tai teräaseella tai niihin rinnastettavalla hengenvaarallisella aseella voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Tapauksia on vähän. Vuonna 2013 rikoksia oli yksi, josta tuomittiin sakkoa.
Vangin aseella varustautumisen lievimmät ilmenemismuodot voidaan käsitellä kurinpitomenettelyssä.

Karkaaminen

Vangin karkaamisesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään yhdeksi vuodeksi vankeuteen. Karkaamisesta tekijä tuomittiin vuonna 2013 sakkorangaistukseen 63 % tapauksista.

Karkaamisten kohdalla on myös tapauskohtaisesti harkittava voidaanko asia käsitellä kurinpitomenettelyssä. Karkaamisen keskimääräiset ja sitä lievemmät ilmenemismuodot voidaan lähtökohtaisesti käsitellä kurinpitomenettelyssä.

Virkamieheen kohdistuvat järjestysrikkomukset

Haitanteosta virkamiehelle voidaan tuomita ainoastaan sakkorangaistukseen, joten tapaukset tulee käsitellä kurinpitomenettelyssä.

Virkamiehen vastustamisesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Virkamiehen vastustamisesta tekijä tuomittiin vuonna 2013 sakkoon 93 % tapauksista. Virkamiehen vastustamiset voidaan siten käsitellä kurinpitomenettelyssä.

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on siirrettävä aina poliisin käsiteltäväksi, koska teosta ei voi tuomita sakkorangaistusta.

Laittomasta uhkauksesta voidaan tuomita myös virkamieheen kohdistuvana rikoksena silloin, jos uhkaus ei kohdistu välittömästi virkatoimen hoitamiseen.

Huumausaineiden käyttörikokset

Huumausaineen käyttörikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Huumausaineen käyttörikoksesta tekijä tuomittiin vuonna 2013 sakkoon 99,9 % tapauksista.

Valtakunnansyyttäjä on antanut ohjeen (VKS:2006:1) seuraamuksen määräämisestä huumausaineen käyttörikoksesta. Ohjeessa todetaan, että huumausainerikollisuus on vankiloissa vaikea ongelma. Vankilassa tapahtunutta huumausaineiden käyttöä ei voida yleensä pitää yksityiskäyttönä, jonka osalta voitaisiin jättää syyttämättä tai rangaistukseen tuomitsematta. Rikoslain 2 luvun 13 §:n ja vankeuslain 15 luvun ja tutkintavankeuslain 10 luvun mukaan vangille tai tutkintavangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus vankilassa tehdystä rikoksesta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Välittömästi määrättävää kurinpitorangaistusta voidaan yleensä pitää riittävänä seuraamuksena sakolla sovitettavasta huumausainerikoksesta.

Valtakunnansyyttäjänvirastosta saadun kannanoton mukaan, ottaen huomioon huumausaineiden käyttörikoksien edellä kuvattu vakiintunut sakotuskäytäntö, vankilassa voitaisiin käsitellä kurinpitomenettelyssä huumausaineiden käyttörikokset silloin, kun tapauksessa on kyse muutaman huumausaineen käyttöannoksen käyttämisestä tai hallussapidosta vain omaa käyttö varten. Tällöin huumausaineen määrä on niin vähäinen, ettei vaara sen leviämisestä muille vangeille ole todennäköinen.

Jos vangilta löytyy hallusta edellä kuvattua suurempi määrä huumausainetta, tämä viittaa oman käytön ohella todennäköiseen aineen levittämistarkoitukseen muille vangeille. Tällöin sovellettava rikostunnusmerkistö on huumausainerikos ja tapaus on perusteltua siirtää poliisin käsiteltäväksi. Huumausaineen hallussa pitäminen vankilassa levittämistarkoituksessa taikka huumausaineen levittäminen vankilassa eivät oikeuskäytännössä pääsääntöisesti ole sakolla sovitettavia rikoksia, vaikka huumausainerikoksen rangaistusasteikko sinänsä pitää sisällään myös sakkoseuraamuksen.

Vankilaan etsintäkuulutuksen perusteella tuodulta vangilta tarkastuksen yhteydessä löydettyjen huumausaineiden johdosta ei määrätä kurinpitorangaistusta, vaan asia siirretään poliisin käsiteltäväksi.

Haltuun saadut huumausaineet on viipymättä luovutettava poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle (huumausainelaki 8 §). Tässä yhteydessä on myös ilmoitettava vangille asiassa annetusta kurinpitorangaistuksesta.

Vahingonteko

Lievästä vahingonteosta voidaan tuomita ainoastaan sakkoon. Tavallisesta vahingonteosta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Tavallisesta vahingonteosta tekijä tuomittiin vuonna 2013 sakkoon 93 % tapauksissa.

Vahingonteot voidaan siten käsitellä kurinpitomenettelyssä, ellei tapaus ole poikkeuksellisen vakava.

Lievästä vahingonteosta ja vahingonteosta voidaan jättää rangaistus tuomitsematta, jos rikoksen tekijä on korvannut vahingon ja vahingonkorvaus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.

Tuhotyö ja aiheettomat palohälytykset

Tuhotyöstä voidaan tuomita henkilö muun muassa silloin, jos hän sytyttää tulipalon tai räjäyttää jotakin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveydenvaaraa. Tuhotyöstä voidaan tuomita ainoastaan vankeuteen, joten asia on siirrettävä poliisille käsiteltäväksi. Tuhotyö on rangaistava ainoastaan tahallisena.

Vangit sytyttävät vuosittain noin kymmenen sellipaloa. Vankien sytyttämät tulipalot tulee lähtökohtaisesti siirtää poliisin tutkittavaksi ja käsiteltäväksi. Harkinnassa voidaan ottaa huomioon tilanteen vakavuus ja vangin terveydentilaan liittyvät seikat.

Perättömästä vaaran ilmoituksesta (RL 34:10) voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että vanki pystyy tekemään palohälytyksen. Säännöstä ei ole myöskään perustelua soveltaa yksittäisen palohälytyksen tekemiseen, vaan se edellyttää lähtökohtaisesti useamman perättömän palohälytyksen tekemistä.
Työryhmän katsoi perustelluksi, että aiheettoman palohälytyksen tekeminen tulisi järjestyssäännössä määritellä järjestysrikkomukseksi ja asettaa sille kurinpitouhka.

Rikkomusnimikkeistö

Työryhmä on nimikkeistöä työstäessään lähtenyt vankeuslain 15 luvun 3 §:n säännöksestä, jossa on määritelty järjestysrikkomukset. Rikkomusten tunnusmerkistöt ovat raportin liitteenä.

Työryhmä katsoo, että nimikkeissä tulee käyttää rikoslain mukaista nimikettä silloin kun sellainen järjestysrikkomukseen soveltuu.

Yritys on rangaistava niiden rikosten osalta, joiden osalta se on säädetty rikoslaissa rangaistavaksi. Muilta osin yrityksestä voidaan rangaista silloin, kun teon yritys on määritelty järjestysrikkomukseksi.

  1. Syyllistyminen vankilassa tai muutoin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnan alaisena rikokseen, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa;
    - huumausaineen käyttörikos (RL 50:2a)
    - haitanteko virkamiehelle (RL 16:3)
    - virkamiehen vastustaminen (RL 16:1)
    - karkaaminen ja sen yritys (RL 16:16)
    - lievä pahoinpitely (RL 21:7) ja pahoinpitely (myös yritys) (RL 21:5)
    - lievä vahingonteko (RL 35:3) ja vahingonteko (myös yritys) (RL 35:1)
    - laiton uhkaus (RL 25:7)
    - vangin varustautuminen aseella (RL:16:17)
  2. Luvaton poistuminen avolaitoksesta tai terveydenhuollon laitoksesta;
    - luvaton poistuminen avolaitoksesta tai terveydenhuollon laitoksesta (vankeuslaki 15 luvun 3 §, tutkintavankeuslaki 10 luku 3 §)
  3. Tämän lain tai sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen taikka niitä täsmentävän Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön määräyksen rikkominen;
    - alkoholin, muiden päihdyttävien aineiden, dopingaineiden ja huumausaineiden käyttöön tarkoitettujen esineiden hallussapito (vankeuslaki 9 luku 1 §, tutkintavankeuslaki 5 luku 1 §)
    - alkoholin, muun päihdyttävän aineen ja rikoslain 44 luvun 16 §:ssä tarkoitettujen dopingaineiden valmistaminen ja käyttö (vankeuslaki 16 luku 6a §, tutkintavankeuslaki 11 luku 6a §)
    - työstä tai muusta toiminasta kieltäytyminen (vankeuslaki 8 luku 2 §)
    - sopimaton käytös (vankeuslaki 15 luku 2 §, tutkintavankeuslaki 10 luku 2 §)
    - puhtaanapito (vankeuslaki 7 luku 4 §, tutkintavankeuslaki 3 luku 3 §)
    - postin lähettämistä koskevan säännöksen rikkominen (vankeuslaki 12 luku 2 §, tutkintavankeuslaki 8 luku 2 §)
  4. Vankilan järjestyssäännön rikkominen edellyttäen, että järjestyssäännössä on nimenomaisesti mainittu kyseisestä rikkomuksesta voivan seurata kurinpitorangaistus liikkuminen luvattomalla alueella
    - liikkuminen luvattomalla alueella
    - epäasianmukainen pukeutuminen
    - vanki ei omassa sellissään osastoa suljettaessa
    - tapaamisen ehtojen rikkominen
    - virheellinen tieto puhelinnumerosta/vastaanottajasta
    - postin lähettämistä koskevien määräysten rikkominen (1.5.2015 vankeuslaki 12:2)
    - kiellettyjen aineiden ja esineiden hallussapito
    - sinettien irrottaminen/vahingoittaminen
    - yritys kuljettaa tavaroita vankilaan tarkastusta välttäen
    - dopingaineiden käyttö
    - päihdetestin manipulointi tai sen yrittäminen
    - muiden kuin huumausaineeksi luokiteltavien lääkkeiden luvaton hallussapito
    - päihteiden valmistus (1.5.2015 vankeuslain 16:6a)
    - itsensä päihdyttäminen (1.5.2015 vankeuslain 16:6a)
    - sellijärjestyksen rikkominen
    - tupakointikieltoa koskevien määräysten rikkominen
    - sähköistä valvontaa koskevien määräysten rikkominen
    HUOM! Järjestyssäännöissä on kirjattuna myös sellaisia rikkomuksia, jotka on 1.5.2015 voimaan astuneiden lainmuutosten myötä säädetty myös laissa (päihteiden valmistus ja käyttö, postin lähettäminen)
  5. 8 luvun 6 tai 9 §:ssä tai 12 luvun 6 a, 9 taikka 9 a §:ssä tarkoitetulle luvalle tai sijoitukselle taikka 14 luvussa tarkoitetulle poistumisluvalle asetettujen ehtojen rikkominen;
    - opintoluvan ehtojen rikkominen (vankeuslaki 8 luku 11 §)
    - matkapuhelimen käyttöä avolaitoksessa koskevan luvan ehtojen rikkominen (vankeuslaki 12 luku 6 a §)
    - sähköpostin käyttöä koskevan luvan ehtojen rikkominen (vankeuslaki 12 luku 9 §, tutkintavankeuslaki 8 luku 7a §)
    - internetin käyttöä koskevan luvan ehtojen rikkominen (vankeuslaki 12 luku 9 a§, tutkintavankeuslaki 8 luku 7b §)
    - siviilityöluvan ehtojen rikkominen (vankeuslaki 14 luku 9 §)
    - poistumisluvan ehtojen rikkominen (vankeuslaki 8 luku 11 §)
  6. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen toimivaltansa rajoissa vankilan järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi antaman kehotuksen tai käskyn noudattamatta jättäminen
    - niskoittelu

Rangaistusasteikko

Rangaistusasteikossa (liitteenä) jaotteluna on käytetty seuraavia asiakokonaisuuksia:

- virkamieheen kohdistuvat rikkomukset
- toiseen vankiin kohdistuvat rikkomukset
- omaisuuteen ja toimintaan kohdistuvat rikkomukset
- päihderikkomukset
- hallussapitorikkomukset
- järjestyssäännön rikkominen
- luvan tai sijoituksen ehtojen rikkominen
- toiminnasta kieltäytyminen.

Taulukkoon on merkitty minimi- ja maksimirangaistus sekä keskimääräinen rangaistus ko. järjestysrikkomuksesta. Rangaistusasteikon perustana on vankiloissa toteutunut kurinpitokäytäntö. Ehdotetut maksimirangaistukset ovat lähtökohtaisesti niitä maksimirangaistuksia, joita yksittäisistä teoista käytetään.


Pääjohtaja Esa Vesterbacka

Lakimies Anne Kohvakka


Liite ohjeeseen 3/004/2014 [xls, 52.2 kt]
Järjestysrikkomusten rangaistusasteikko
Järjestysrikkomusten tunnusmerkistöjä

‍

  1. AOA päätöksessä 24.6.2009 (3949/4/07) katsottiin, että mikäli muistutuksen käyttö olisi sidoksissa vain kurinpitokäsittelyn esivaiheeseen, merkitsisi se sitä, että johtaja ei voisi enää kurinpitokäsittelyssä määrätä varoitusta lievempää seuraamusta, vaikka hän päätyisi asian vähäisyyden arvioinnissa toisenlaiseen näkemykseen kuin turvallisuudesta vastaa virkamies. Jos rikkomus vankilan johtajan mielestä on sellainen, että siitä määrättäisiin vankilan normaalin seuraamuskäytännön mukaan muistutus, myös vankilan johtajan tulisi voida antaa muistutus kurinpitoseuraamuksena. Johtaja voi menetellä niin viime kädessä vankeuslain 1 luvun 8 §:n toimivallan pidätyspykälän perusteella.
  2. Korkein oikeus katsoi ennakkopäätöksessään (KKO:2012:46), että vangille poistumislupaehtojen rikkomisesta määrätty kurinpito-rangaistus hänen yritettyä tuoda vankilaan luvattomia aineita kehonsisäisesti palatessaan lomalta vankilaan ei estänyt syyttäjän nostaman syytteen tutkimista dopingrikoksesta ja huumausainerikoksesta.
  3. Helsingin Hao katsoi ratkaisussaan 12.8.2012 (12/1036/4), että suljettuun vankilaan siirtäminen ei ollut lisärangaistus tapauksessa, jossa vangille oli määrätty vankilassa kurinpitorangaistus ja hänet oli järjestysrikkomuksen vuoksi siirretty suljettuun vankilaan. Helsingin HO on ratkaisussaan 19.6.2012 (1678) katsonut, että rangaistusajaksi lukematta jättämistä koskevaa päätöstä on pidettävä hallinnollisena päätöksenä, eikä siten seuraamusluonteisena.
  4. AOA:n päätöksessä 31.12.2008, dnro 278/4/07 todettiin, että järjestysrikkomuksen selvittäminen on pienimuotoista esitutkintaa ja siinä tulee noudattaa syyttömyysolettamaa. Tapauksessa oli kyse siitä, että vangin siirtämistä avolaitoksesta suljettuun vankilaan perusteltiin vangin syyllistymisellä järjestysrikkomukseen, vaikka asiaa selvittämistä ei saatettu loppuun, eikä vangille annettu kurinpitopäätöstä muutoksenhakuohjauksineen. Päätöksessä katsottiin, että asianmukainen menettelytapa olisi ollut toimittaa järjestysrikkomuksen selvittäminen loppuun asti aina mahdolliseen kurinpitorangaistuksen määräämiseen, jolloin myös siirtoa koskenut päätös olisi perustunut todettuun järjestysrikkomukseen.
  5. Kuopion Hao 07/0181/2
  6. AOA:n päätöksessä 13.11.2003 (2924/2/02) katsottiin, että oikeusturvajärjestelyiltään poikkeuksellista rikoslain 2 luvun 13 §: n 1 momentin poikkeussäännöstä tuli tulkita suppeasti ja käyttää vain sellaisissa selvissä tapauksissa, joiden osalta on varmuus siitä, että rikos on tapahtunut mainitun säännöksen mukaisissa olosuhteissa.
  7. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsaus Seuraamusjärjestelmä 201

Julkaistu 22.7.2020