Turvaamistoimenpiteet

Koska turvaamistoimenpiteet puuttuvat voimakkaasti vangin henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, turvaamistoimenpiteiden sijasta on pyrittävä käyttämään ensisijaisesti muita kuin vapautta rajoittavia keinoja vangin rauhoittamiseksi tai rikoksen tai vaaraa aiheuttavan tapahtuman estämiseksi. (vankeuslaki 18 luku 1 §)

Turvaamistoimenpiteistä säädetään vankeuslain 18 luvun 2–5 §:ssä ja (tutkintavankeuslain 13 luvun 2–5 §). Turvaamistoimenpiteiden osalta tarkempia säännöksiä löytyy valtioneuvoston asetuksesta 63–69 §. Nämä säännökset tarkentavat turvaamistoimenpiteiden täytäntöönpanon sisältöä, olosuhteita, kirjaamista ja ohjaa muun muassa tarkkailuvaatetuksen käyttöä.

Eräänlaisena turvaamistoimenpiteenä voidaan pitää myös erillään pitämistä järjestysrikkomuksen selvittämisen aikana ja ennen kurinpitorangaistuksen määräämistä. Edellytyksenä on, että erillään pitäminen on tarpeen järjestyksen säilymisen takia tai muista erityisistä syistä. Erillään pitäminen ei siten automaattisesti liity kurinpitorangaistuksen selvittämiseen, vaan siihen vaaditaan erityisiä syitä esimerkiksi vangin humalatila, väkivaltaisuus tai tutkinnalliset syyt, jotka edellyttävät vangin pitämistä erillään muista vangeista. Erillään pitämisestä järjestysrikkomuksen selvittämisen aikana säädetään vankeuslain 15 luvun 14 §:ssä (tutkintavankeuslain 10 luvun 14 §).

Sitominen (18 luku 2§)

Vangin välitöntä toimintavapautta saadaan rajoittaa laittamalla käsiraudat, käyttämällä muovista sidettä tai sylkemisen estävää suojaa sekä muulla vastaavalla tavalla,

• jos se on välttämätöntä karkaamisen estämiseksi kuljetuksen aikana
• sellaisen väkivaltaisen käyttäytymisen hillitsemiseksi, jota ei saada estetyksi muilla tavoin ja josta saattaa aiheutua vaaraa vangin tai muun henkilön turvallisuudelle
• tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle uhkaavan väkivallan torjumiseksi
• tai henkilönkatsastuksen turvaamiseksi.

Sitomista ei saa jatkaa pitempään kuin on välttämätöntä. Jos vanki sidotaan väkivaltaisen käyttäytymisen hillitsemisen nojalla, on mahdollisuuksien mukaan kuultava lääkäriä. Kun vanki on kuultavana tuomioistuimessa, sitominen on lopetettava, jollei puheenjohtaja erityisestä syystä toisin määrää. Sitominen on lopetettava myös, jos se on välttämätöntä lääketieteellisen toimenpiteen suorittamiseksi.

Tarkkailu (18 luku 3§)

Vanki saadaan sijoittaa huoneeseen tai selliin, jossa häntä voidaan ympärivuorokautisesti tarkkailla teknisin apuvälinein tai muulla tavoin, jos se on välttämätöntä:

• päihtyneen tai päihdyttävien aineiden käyttämisen vieroitusoireista kärsivän vangin terveydentilan seuraamiseksi ja hänen turvallisuutensa varmistamiseksi
• itsemurhan tai itsetuhoisen käyttäytymisen estämiseksi
• tai sellaisen väkivaltaisen käyttäytymisen hillitsemiseksi, jota ei saada estetyksi muulla tavoin ja josta saattaa aiheutua vaaraa vangin tai muun henkilön turvallisuudelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle.
  

Tarkkailuun sijoittamisesta on viipymättä ilmoitettava terveydenhuollon ammattihenkilölle. Lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tulee mahdollisimman pian tutkia vangin terveydentila. Vankia on tarkoin seurattava teknisellä valvonnalla ja muulla tavoin.

Tarkkailuun sijoittaminen ei saa kestää pitempään kuin on välttämätöntä, eikä yli seitsemää vuorokautta. Tarkkailuun sijoittamista saadaan kuitenkin jatkaa, jos se on välttämätöntä momentin 1 kohdassa tarkoitetusta syystä. Tarkkailuun sijoittaminen on otettava uudelleen käsiteltäväksi enintään seitsemän vuorokauden väliajoin.

Eristämistarkkailu (18 luku 4§)

Jos on perusteltua syytä epäillä, että vangilla vankilassa tai sinne tullessaan on kehossaan kiellettyjä aineita tai esineitä, kuten päihteitä tai teräaseita, joista aiheutuu vaaraa henkilön turvallisuudelle tai omaisuudelle hänet saadaan sijoittaa huoneeseen tai selliin, jossa häntä ja kiellettyjen aineiden tai esineiden poistumista hänen kehostaan voidaan ympärivuorokautisesti tarkkailla ja valvoa teknisin apuvälinein tai muulla tavoin. Tällöin vangilta voidaan edellyttää myös erityisen tarkkailuvaatetuksen käyttöä. Tarkkailuvaatetusta käyttävän vangin tulee pyynnöstään päästä viivytyksettä WC-tiloihin.

Eristämistarkkailua saadaan jatkaa, kunnes kielletyt aineet tai esineet ovat poistuneet vangin elimistöstä tai kunnes eristämiseen ei enää muuten ole syytä. Eristämistarkkailu ei saa kuitenkaan kestää yli kuutta vuorokautta. Jos eristämistarkkailusta aiheutuu vaaraa vangin terveydelle, eristäminen on keskeytettävä. Jos vangin kehossa on henkilönkatsastuksessa havaittu 1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä, eristämistarkkailua saadaan jatkaa kuuden vuorokauden enimmäisajan jälkeenkin kuitenkin enintään kolme vuorokautta.

Eristämistarkkailuun sijoittamisesta on viipymättä ilmoitettava terveydenhuollon ammattihenkilölle. Lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tulee mahdollisimman pian tutkia vangin terveydentila. Vankia on tarkoin seurattava teknisellä valvonnalla ja muulla tavoin.

Erillään pitäminen (18 luku 5§)

Vanki saadaan pitää erillään muista vangeista, jos se on välttämätöntä: sen estämiseksi, että vanki vakavasti vaarantaa muun henkilön henkeä tai terveyttä; ilmeisen karkaamis- tai vapauttamisyrityksen estämiseksi; päihdyttävän aineen jatkuvan käytön tai rikoslain 50 luvun 1–4 §:ssä tarkoitetun huumausainerikoksen estämiseksi; tai muun edellä mainittuja kohtia vastaavan, vankilan järjestystä vakavasti vaarantavan teon estämiseksi.

Erillään pidettävän oikeuksia ei saa rajoittaa enemmän kuin erillään pitämisestä välttämättä aiheutuu. Vankia ja hänen terveydentilaansa on tarkoin seurattava.

Erillään pitämistä ei saa jatkaa kauemmin kuin on välttämätöntä. Erillään pitämistä koskeva päätös on otettava uudelleen harkittavaksi enintään 30 vuorokauden väliajoin.