Historia

Jatkosodan aikana kesäkuussa 1941 perustettiin Pieksämäen maalaiskunnan Hietamäen kylään sodassa vangeiksi jääneille venäläisille sotavankileiri. Muistona tuosta ajasta on vankilan alueelle 2813 venäläisen sotilaan viimeinen leposija ja muistomerkki. Sodan aikana leirialueella oli 30 majoitus– ja verstasparakkia. Enimmillään alueelle oli sijoitettu 2500 sotavankia.

Naarajärven varavankila perustettiin 1.11.1945 mainitulle sotavankileirin paikalle. Väliaikaisen laitoksen tarkoitus oli vähentää maamme vankiloiden ahtautta, joka aiheutui sotavuosina ja niiden jälkeen lisääntyneestä rikollisuudesta.

Vankilaan sijoitettiin invalideja ja kroonisesti sairaita, minkä vuoksi laitosta nimitettiin sairasvankilaksi.

Vankimäärä kasvoi nopeasti ja yli 400 vangin huippuluku saavutettiin vuonna 1947. Työ on ollut olennainen osa vankilan toimintaa. Aluksi vankeja työllisti laitoksen rakennus- ja kunnostustehtävät. Naarajärven vankilan alaisena oli vuosina 1946-1971 eri puolilla keskistä Suomea 17 työsiirtolaa, joissa tehtiin radanrakennus-, pellonraivaus-, maanviljelys- ja metsätöitä.

Vankilan toiminnan vakinaistuttua alkoi laajamittainen uudisrakentaminen. Vuosina 1950-1955 rakennettiin majoitus, toimisto ja huoltotilat. Samanaikaisesti kehitettiin työtoimintaa. Vuonna 1956 valmistui työhuonerakennus, johon sijoitettiin puutyöhuone, paja, maalaamo, kirjansitomo sekä suutarin ja räätälin työhuoneet.

Rangaistusten täytäntöönpanoa koskevan asetuksen uudistamisen jälkeen vuonna 1975 vankilaan perustettiin avo-osasto ja vuosina 1975-1987 valmistuivat ajanmukaiset teollisuustilat. Viimeinen suljettu osasto lakkautettiin vuonna 1986.