7/2005 Yhteistyöllä palveluketjuun - aluekohtaiset mallit

Tiivistelmä

Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hankkeen (YRE) tavoitteena on kehittää rikostaustaisten henkilöiden, erityisesti nuorten/nuorten aikuisten kuntalaisten syrjäytymisen ja uusintarikollisuuden katkaiseva palveluketju seitsemällä nimetyllä alueella.

YRE-hankkeen tavoite on toisin sanoen kehittää hankealueilla sellainen malli poikkihallinnollisesta, toimijoiden yhteistyöhön perustuvasta palvelukokonaisuudesta, jolla voidaan tukea nuorten ja nuorten aikuisten kuntalaisten elämänhallintaa ja uusintarikollisuuden välttämistä. Käytännössä hankkeessa on pyritty

• tuottamaan verkostoyhteistyöhön ja palveluohjaukselliseen asiakastyöhön perustuva työtapa kohderyhmän elämänhallinnan parantamiseksi
• selvittämään, onko alueellisesti tuotettava työtapa yleistettävissä vai sidoksissa alueeseen
• vakiinnuttamaan kohderyhmää koskevan hyvän käytännön palvelumalli osaksi hankealueen pysyvää palvelutyökäytäntöä.

Hanke sai alkunsa vuosina 1999-2001 toimineen poikkihallinnollisen toimikunnan mietinnöstä (Rikosseuraamusvirasto 2002, katso tarkemmin hankkeen väliraportti 2004). Hankkeen yhteistyöhön nimetyt alueet ovat Turku, Lahti, Hämeenlinnan seutukunta, Tampere, Oulun seutukunta, Kuopio ja pääkaupunkiseutu.

Koska YRE on käytännöiltään ja tavoitteiltaan nimenomaan työtapojen kehittämistä, sen tuottama yhteistyö nivoutuu kunkin hankealueen ajankohtaisiin kehittämisohjelmiin.

Rikoksia tekevän nuoren tai nuoren aikuisen elämään liittyy varsin usein monia elämänhallinnan vaikeuksia. Näitä ovat mm. päihde- ja/tai mielenterveysongelmat sekä mahdolliset koulutuspolun tai työuran katkokset. Täten palvelutarve ei ole yhden palvelutoimijan määritettävissä tai yksin vastattavissa – kyse on elävää yhteistyötä edellyttävästä monen palvelun tarpeesta ja niin kutsutusta moniasiakkuudesta.

Hankkeen kehittämistyön tarvetta korostaa muun muassa se, että suomalaisen yhteiskunnan polarisaation on todettu kasvavan. Erityisesti nuorten rikollisessa käyttäytymisessä on havaittavissa sama polarisaatio: yhä pienempi joukko syyllistyy yhä useampiin rikoksiin, kun yhä suurempi joukko elää täysin lainkuuliasta elämää.
Hankealueilla on siis koettu tärkeäksi kehittää verkostoituja palvelumalleja ja toimintatapoja juuri tälle kohdejoukolle.

Luonnollisesti myös hankaluuksia on koettu. Ensinnäkin alueellisen, vakiinnutettavaa palvelukäytäntöä tuottamaan pyrkivän verkostotyön kehittäminen on osoittautunut vaativaksi ja hitaaksi prosessiksi. Vaikka tähän on pyritty jo hankkeen alkuvaiheesta lähtien varautumaan, tilanne on silti aluetasolla ollut paikoin hämmentävä, milloin hankkeen määräaikaisuuden tuottaman kiireen tunnun, milloin verkostoon kytkeytyvien palvelualojen suunnitelma- tai painopistetason muutosten vuoksi.

Projektihenkilöstö ja verkosto itse on tulkinnut mallintavan työn haasteiden johtuvan ainakin osittain siitä, että hankkeen tavoitteenasettelu edellyttää monitahoista ja toteutuakseen väistämättä vaiheittaisesti etenevää työparadigman muutosta.

Esimerkkejä aluekohtaisessa kehittämistyössä kohdatuista haasteista ovat olleet

• hankaluus määritellä kohderyhmää kaikille tyydyttävällä tavalla
• hankaluus linkittää hanke osallistuvien alueverkoston toimijoiden mielissä muuhun kehittämiseen, erityisesti laaja-alaiseen alueen palveluiden kehittämiseen
• hankaluus saada aluejohdon tai verkostoon osallistuvien palvelusektorien johdon huomio.

Näistä haasteista on pääosin selvitty, ja alueverkostot ovat vuonna 2005 panostaneet niin alueverkoston ylläpitämiseen YREn jälkeen kuin hankkeessa käynnistetyn kehittämistyön selkeään kytkemiseen osaksi alueen muita kehittämisohjelmia.

Hankkeen tuloksina voidaan mainita seuraavat:

• hanke on pystynyt onnistuneesti tuottamaan alueellisesti vakiinnutettavissa olevia toimintamalleja ja työkäytäntöjä seuraamusjärjestelmän, julkisen palvelujärjestelmän ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä
• eri palvelutoimijoiden yhteistä teoreettista, tavoitteellista ja toiminnallista viitekehystä on pystytty kehittämään ja siten tehostamaan palvelutoiminnan yhteistyötä
• esimerkkejä hyviksi käytännöiksi kutsuttavista, kehitetyistä työtavoista on lukuisia:

• vankilasta vapautuvien uusintarikollisuutta ehkäisevän palvelukäytännön tehostaminen – mallit poikkihallinnollisista käytännöistä kaikilla hankealueilla, erityisesti Tampereella, Oulussa, Lahdessa, Hämeenlinnassa ja pääkaupunkiseudulla
• poikkihallinnollisen palvelutoiminnan kytkeminen rikosten sovittelutoimintaan: malli kokeilussa mm. Tampereella
• velkaohjauksen ja velkoihin liittyvän asianselvittelyn ulottaminen koskemaan myös maksuvarattomia, erityisesti nuoria tai nuoria aikuisia: malli käytössä Hämeenlinnan seutukunnassa, kehitteillä pääkaupunkiseudulla
• poliisin ja sosiaalitoimen ja oikeusjärjestelmän yhteistyön tehostaminen mm. asiakasseurantaa ja asiakkaan palvelutarpeen määrittelyä tehostamalla: mallintava kehittämistyö on aloitettu mm. Tampereella, Turussa ja Kuopiossa
• asunnottomuuden ehkäisy: asumiseen ja päihteettömyyteen tähtäävän tuen ja kuntoutumisen kytkeminen selkeämmin yhteen, asumisportaalin tuottaminen: Hämeenlinnan seutukunnassa; pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Kuopiossa

Lisäksi hankkeessa on tuotettu ja testattu verkostoyhteistyön välineitä, esimerkiksi eri teemoihin kytkevät säännönmukaiset verkostokoulutukset ja työkokoukset.

Erityisenä hankkeen tuloksena voidaan pitää sitä, että kohderyhmää koskeva työtapa on hahmotettu verkottuneen palveluohjauksellisen työotteen myötä uudella tavalla, joka tuottanee myös kustannussäästöjä (mm. Pietiläinen ja Seppälä, 2003). Alueverkostot jatkavat toimintaansa hankkeen päättymisen jälkeen, Niiden tarkoituksena on juurruttaa kohderyhmää koskeva eri palvelualojen yhteistyö ja verkottunut palveluohjauksellinen työskentely oman alueen pysyväksi työtavaksi.

7-2005_Yhteistyolla_palveluketjuun.pdf (pdf, 0.29 Mt)